SYL on feministinen järjestö, mutta miksi?

-------------- TÄMÄ TEKSTI EI EDUSTA TYYN VIRALLISTA KANTAA ASIAAN ---------------

Suomen ylioppilaskuntien liiton julistautuminen feministiseksi on puhuttanut (ainakin omassa somekuplassani) paljon viime päivinä. Keskustelun myötä esimerkiksi SYLin tulevaan puheenjohtajaan on kohditettu epäsuoria tappo uhkauksia.  Vastuussa itse päätöksestä ei ole kuitenkaan tuleva puheenjohtaja, tai edes SYLin nykyinen hallitus, vaan ylioppilaskuntien äänivaltaa käyttäneet delegaatit (kuten allekirjoittanut). Koska mulle on tärkeää, että päätöksen teko on oikeasti avointa, koen tässä kohtaa velvollisuudekseni avata myös niitä tekijöitä, jotka saivat mut äänestämään feminismi -ilmauksen puolesta. Sen jälkeen kun olen kertonut kantani feminismiasiaan, kommentoin hieman myös sen taustalla vellovaa keskustelua siitä, saako ylioppilaskunnat/SYL ottaa osaa myös muuhun kuin suoraan koulutuspoliittiseen keskusteluun ja tätä kautta nätisti aasinsiltana kommentoin lopuksi vielä automaatiojäsenyyttä. Mutta kuten luvattu, näin aluksi SYLin virallista kannanottoa asiasta (http://www.syl.fi/2016/11/22/syl-on-feministinen-jarjesto-deal-with-it/) mukaillen:

SYL on feministinen järjestö - Deal with it

En varsinaisesti luokittele itseäni feministiksi sanan hähmäisyyden ja tietyn  negatiivisen sävyn takia, vaikka ehkä kuitenkin pitäisi.  Varmaan meistä kaikki, jotka ovat internetissä aikaansa viettäneet, tiedostavat tietyn stereotypisen feministin mielikuvan: miesvihamielinen femakko, joka haluaa lähes tuhota koko miessukupuolen. Luonnollisesti tämä stereotypia ei kuvaa keskiverto feministiä, vaikka tämän stereotypian olemassaolon ovat varmasti huomanneet myös ne, jotka tietävät feminismin olevan jotain muuta, eli tasa-arvon ajamista. Perinteisesti tässä kohtaa, joku huutaa etteivät feministit voi ajaa tasa-arvoa, koska eivät koe esimerkiksi asevelvollisuutta ongelmalliseksi. Sanottakoon kuitenkin, että valtaosa mun tuntemista feministeistä, kokee asevelvollisuuden ongelmallisena. Kuulun itse samaiseen joukkoon, joskin tässä ja nyt ei ole aika asevelvollisuuskeskustelulle.

Kirjaus feminismistä tuli SYLin linjapaperin arvot -kohtaan. Kyseisessä kappaleessa SYLin arvoja kuvaillaan seuraavasti "SYL on -- yhdenvertaisuuden puolustaja. Yhdenvertaisuus on vahvan ja hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja vaikuttaa yhteisiin asioihin kykyjensä mukaan ja taustoistaan riippumatta. SYL on täten feministinen järjestö." Koko kirjaus itsessään spesifioi minkä tyyppistä feminismiä SYL ajaa. Ei miehiä sortavaa, vaan nimenomaan sitä "perinteistä" tasa-arvoon pyrkivää. Kyseessä ei ole edes tulkinnanvarainen kirjaus, jonka joku voisi ymmärtää pelkkänä miesten sortamisena.

Huomion arvoista on myös se, että kirjaus on linjapaperissa pääasiassa toimintaa kuvailemana huomiona, ei siis konkreettisena tavoitteena kuten osa lipakirjauksista. Feminismin mainitseminen tässä kohtaa lipaa johda siihen, että ylioppilaskunnat lähtisivät levittämään "feminististä propagandaa" kampusalueilla. Itse kirjaus ei tule näkymään opiskleijoiden arjessa. Toki linjapaperilla on toimintaa ohjaava tarkoitus, mutta näitä kuvailevia alustuskappaleita (joista tuo feminismi mainintakin löytyy) tärkeämpiä ovat konkreettiset, ranskalaisilla viivoilla merkityt tavoitteen. Esimerkin omaisesti voisin vaikka nostaa tähän kaksi konkreettista ensimmäisenä silmiini osuvaa tavoitetta SYLin lipassa, niin saatte ehkä paremmin kiinni siitä mikä on ero suhteessa tuohon aikaisempaan feminismilainaukseen.

• Harjoittelun tavoitteiden tulee olla opiskelijalle selvät ja harjoittelusta täytyy saada palkkaa, palautetta sekä jatkuvaa ohjausta oppimisen tueksi
• Korkeakoulututkinnon suorittaneille tulee tarjoka kahden vuoden oleskeluaika Suomessa työn löytämiseksi (toim. huom. kirjaus viittaa siis vahvasti kv-opiskelijoihin)

Sitten itse asiaan, eli mikä sai just mut äänestämään feminismi -lisäyksen puolesta, vaikka en vahvasti olekkaan mieltänyt olevani feministi. Ensimmäinen syy on se, että feminismiä ei mielestäni pitäisi määritellä ulkoa päin: ei miesasiamisten toimesta, mutta toisaalta ei myöskään radikaalifeministien puolesta. Kuten aiemmin todettu valtaosa feministeistä ihan oikeasti on tasa-arvon asialla. Tasa-arvon ajaminen parantamalla naisten oikeuksia näkyy myös laajemmin linjapaperissa, esimerkiksi näissä kohdissa:

• Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmä tulee yhdistää uudeksi vanhempainvapaaksi, joka koostuu kolmesta jaksosta: yksi kummallekkin vanhemmalle ja yksi vanhempien sopimalla tavalla jaettavaksi.
• Nykyinen kotihoidontuki tulee kohdentaa puoliksi molemmille vanhemmille.
• Vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken.

Ensimmäiset kaksi ovat toki myös isän etu, mutta jälkimmäisessä on ainakin omaan silmään on hyvin vahva naisten edun ajaminen: halutaan jakaa vanhemmuuden kustannuksia, jotta hedelmällisessä iässä olevien naisten palkkaamista ei koettaisi riskiksi. Lisäksi SYL tekee kehitysyhteistyötä, ja ei ole ihan kamalan kaukaa haettua, että jonain kauniina päivänä kohteena olisi esimerkiksi naisten koulttautumisen tukeminen jossakin kehittyvässä maassa. Ja tässä taas olisi hyvin vahvana nimenomaan se naisten oikeuksien ajaminen.

Mulle kuitenkin painavin syy äänestää kirjauksen puolesta oli muualla. Feminismi liikkeenä on historian saatossa saanut paljon hienoja asioita aikaan. Viimeaikoina sana on kuitenkin kokenut inflaation, hence se negatiivinen sävy jonka takia allekirjoittanutkaan ei ole tunnustautunut feministiksi. Mä en kuitenkaan ole valmis luopumaan feminismistä aatteena. Sen takia on ihan älyttömän tärkeää, että jatkossa feminismi sanan merkitystä ei määritellä ulkopäin ääriryhmien toimesta tai stereotypioihin perustuen, vaan liike määrittelee itse itsensä oikeasti tasa-arvoa ajavana. Mielestäni SYLin julistautuminen feministiksi edesauttaa tässä feminismi-sanan normalisoinnissa, ja sen merkityksen palauttamisessa takaisin oikeasti tasa-arvoa ajavaksi liikeeksi. Ja tämän takia kannatin myös lisäystä.

Poliittisesti jakautunut ylioppilasliike?

Monesti kuulee puhuttavan siitä, että ylioppilasliikkeen ei pitäisi ottaa kantaa muihin kuin koulutuspolitiikkaa ja opiskelijoiden edunvalvontaa koskeviin asioihin. Valitettavasti yliopisto ei ole kuitenkaan oma irrallinen palasensa eri ulottuvuudessa vaan osa yhteiskuntaa, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Jos ilmastonmuutosta ei saada torjuttua, ei ole tulevaisuudessa opiskelijoitakaan joiden etuja ajaa. Jos koko Suomen verotuloja ajetaan pitkällä tähtäimellä kestämättömiin kohteisiin, joudutaan tulevaisuudessa mahdollisesti leikkamaan enemmän koulutuksesta. Nykyisten opiskelijoiden lisäksi ollaan haluttu ajaa myös tulevien opiskelijasukupolvien etua, ja tämän takia nimenomaan otetaan kantaa esimerkiksi varhaiskasvatukseen (tästä haetaan ratkaisua sosioekonomisen aseman periytymiselle) ja siihen miten opiskleijoita tulisi valita yliopistoon, vaikka nämä asiat eivät suoraan valtaosaa opiskelijoista koskekkaan.

Tämä "koska kaikki liittyy kaikkeen" -ajattelu on myös itselleni syy, jonka takia kannatan ylioppilaskuntien oikeutta ottaa kantaa  muihinkin kuin suoran koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Mikäli mua joku viime edarivaaleissa äänestänyt on jaksanut näinkin pitkälle lukea, niin toivottavasti tämä, että kantaa nyt on otettu esim kasvisruokailun edistamisen puolesta, ei tullut ikävänä yllätyksenä. Parhaani mukaan yritin tästä vaalityötä tehdessäni puhua, ja vastaavan kirjauksen on myös löytänyt meidän ryhmän vaaliohjelmasta suhteellisen pienellä vaivalla.

Syynä sille, miksi monien mielestä ylioppilaskunta ei saisi ottaa kantaa muihin asioihin, pidetään monesti opsikelijoiden moniäänisyyttä: kaikki eivät voi olla samaa mieltä kaikesta (kuten yllä mainitsemastani kasvisruokailusta). Reilun 130 000 jäsenen seasta löytyy kuitenkin soraääniä varmaan jokaisesta mielipiteestä. Vaikka opintotuki- ja koulutusleikkauksia valtaosa opiskelijoista vastustaakin, on aika absurdia olettaa ettei niitä kannattavia tahoja löytyisi ollenkaan ylioppilasliikkeen sisältä - ihan varmasti löytyy. Jos siis voitaisiin ottaa kantaa vain asioihin josta kaikki ovat samaa mieltä, ei voitaisi ottaa kantaa mihinkään. Ja jos ei voida ottaa kantaa, ei voida ajaa opiskelijan etua.

Tällä hetkellä asiat joihin otetaan kantaa, ja se mitä mieltä ollaan määräytyy demokratian kautta: edustajistovaaleissa jokainen opiskelija saa äänestää mieleistään ehdokasta. Eniten ääniä saaneet ehdokkaat valitaan kyseisen ylioppilaskunnan edustajistoon. Ylioppilaskunnan edustajisto päättää ylioppilaskunnan poliittisista linjoista (eli optimitapauksessa edustajiston mielipiteet heijastavat suoraan jäsenistön mielipiteitä), jotka puolestaan vaikuttavat SYLin linjoihin. Näin ollen mikäli jokin ajatus saa SYLin liittokokouksessa enemmistön äänistä, on perustelua olettaa, että mikäli asiasta äänestettäisiin suoralla jäsenäänestyksellä, tulos olisi suunnilleen sama. Tämän takia en koe myöskään muihin asioihin kantaa ottamisen niin kamalana asiana, koska päätös siitä mihin otetaan kantaa edustaa noin suunnilleen valtaosan kantaa.

Tässä kohtaa ongelmalliseksi voidaan nostaa toki edustajistovaalien alhainen äänestysprosentti, ja sitä kautta kyseenalaistaa mielipiteen oikea edustavuus. Alhainen äänestys prosentti on toki ongelma, mutta itselleni on vielä hieman mysteeri mistä se johtuu. Vaaleja yleensä markkinoidaan aika hyvin yliopiston auloissa ilmoitustauluilla, ruokaloissa, sähköpostilla ja jopa facebookissa. Ainakin meillä Turussa äänestäminen tapahtuu netissä muutamalla klikkauksella tiettyinä päivinä, mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Muuta en nyt lohdutukseksi SYLin linjoista harmistuneille osaa sanoa, kuin että äänestäkää ensikerralla! Toki itse ehdolle asettuminen on myös aina suositeltava vaihtoehto, mutta asioihin voi vaikuttaa myös ilman sitä. Meillä Turussa on jo valmiiksi olemassa tiettyjä edustajistoryhmiä, jotka ovat sitä mieltä että ylioppilaskuntien ei pitäisi ottaa kantaa muihin kuin suoraan opiskelijoita koskeviin asioihin. Tämän lisäksi viime vaaleissa oli perussuomalaisten ehdokkaana myös henkilö, joka vaalipaneelissa kyseenalaisti feminismin tarpeellisuuden ihan suoraan. Eli tälläisiä ehdokkaita kun viime viikonloppuna olisi ollut valtaosa liittariedustajista, niin ei varmasti olisi mennyt läpi kirjaus SYListä feministisenä järjestönä. Se mitä asioita ylioppilasliike ajaa ei ole luonnonlaki, eli näihin asioihin voi ihan oikeasti vaikuttaa. Seuraavat edarivaalit täällä Turun yliopistossa käydään syksyllä 2017.

Entä jos en halua, että ylioppilasliike puhuu minun äänelläni?

Ensisijaiseksi lääkkeeksi yllä tarjosikin jo äänestämistä, mutta keskustelun voi laajentaa koskemaan myös automaatiojäsenyyttä. Suomen laissa on säädetty erikseen jokaisen yliopisto-opiskelijan pakosta kuulua ylioppilaskuntaan. Tämän takia te, kaikki tätä lukeavat opiskelijat, olette alku syksystä maksaneet hieman reilun 100 euron suuruisen jäsenmaksun. Vähän vajaa puolet tästä summasta on kuitenkin mennyt YTHS:lle, eli varsinaisesti ylioppilaskuntien käyttöön tuosta summasta jää vain se toinen puolisko. Mutta jäsenmaksun suuruudesta riippumatta, keskustelua voidaan käydä siltä näkökannalta onko oikein, että SYL puhuu kaikkien opiskelijoiden äänellä halusivatpa he tai eivät kuulua koko ylioppilaskuntaan.

Kyseessä on ongelma, joka tiedostetaan myös edustajiston tasolla, ja josta käydään tasaisin väliajoin keskustelua. Jälleen on olemassa niitäkin edustajistoryhmiä jotka toivovat automaatiojäsenyyden poistoa. Toistaiseksi kuitenkin valtaosa edustajistoryhmistä kannattaa automaatiojäsenyyttä edelleen, ja esimerkiksi tämän takia SYLissä ei aktiivisesti lobata sen poistamisen puolesta. Automaatiojäsenyyskeskustelussa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että kyseessä on asia josta eivät päätä ylioppilaskunnat vaan (koko Suomen) eduskunta.

Mä ite tykkään ajatella automaatiojäsenyyttä (ja sitä kautta tulevia  jäsenmaksuja) veron kaltaisena maksuna. Huomattava osuus näistä valuu muodossa tai toisessa ylioppilaskuntien alajärjestöille. Perus riviopiskelijan ruohonjuuritasolla tapahtuvan edunvalvonnan ja hyvinvoinnin perustana on yleensä ainejärjestö. Ainejärjestöjä on tosi monen kokoisia ja tosi monenlaisilla toimintaedellytyksillä. Siinä missä esimerkiksi lääkisläisten, oikislaisten ja kauppislaisten voi olla huomattavan helppoa saada rahallista avustusta esimerkiksi yritysyhteistyön kautta, tämä voi olla käytännössä mahdotonta pienille ja yhteiskunnallisesti ei niin seksikkäille aloille. Tällaisten ainejärjestöjen toimintaedellytykset riippuvat usein ylioppilaskunnilta saatavista rahallisista avustuksista.

Jos jäsenmaksut poistettaisiin, ainejärjestöt joutuisivat huomattavasti korottamaan omia jäsenmaksujaan kompensoidakseen poistot. Mikäli ainejärjestöt eivät haluaisi kerätä vastaavaa summaa jäseniltään, johtaisi tämä monen ainejärjestön kohdalla siihen, että tappiollisista tapahtumista olisi pakko tinkiä. Valitettavasti nämä tappiolliset tapahtumat (ainakin meillä fobiassa) ovat pääasiassa alkoholittomia ja/tai koulutuspolitiikkaan, eli opiskelijoiden edunvalvontaan liittyviä. Worst case skenaariona voisikin siis syntyä ainejärjestöjä, joiden pääasiallinen tehtävä olisi järkkäillä vain baaribileitä. Lienee sanomattakin selvää, että tälläisessä ympärisössä opiskelijan, joka ei halua käyttää alkoholia, voi olla aika vaikea päästä sisään porukkaan. 

Toinen argumentti automaatiojäsenyyden puolesta on ylioppilasliikkeen vaikuttavuus. Niin kauan kun meillä on olemassa yhteinen ylioppilasliike, jonka toimintaedellytykset on rahallisesti ja jäsenmäärällisesti taattu, on helpompi esimerkiksi vastustaa niitä opintotukileikkauksia. SYLin tasolla opiskelijaedunvalvontaa tehdäänkin sitten jo oikeasti tosi ammattimaisesti, sellaisilla resursseilla, ettei yksittäinen ainejärjestö koskaan vastaavaan pystyisi. Tavataan ihmisiä rivipolitiikoista ministereihin ja oikeasti osallistutaan kabinettikeskusteluihin. Facebookkaveriani lainatakseni: "Onpahan SYLin pj nähty linnanjuhlissakin useampana viime vuonna. Tämä kertonee liiton vaikutusvallasta".

Ruotsissa vastaavasta automaatiojäsenyydestä on luovuttu, mikä on johtanut  opiskelijakuntien jäsenmäärän romahtamiseen. Valtaosa huvenneista resursseista ei mene enää itse opiskelijoiden edunvalvontaan, vaan oppilaskunnan mainostamiseen, jotta niitä jäseniä saataisiin edes se vähä mikä on jäljellä. Mikäli automaatiojäsenyys siis poistettaisiin, on syytä olettaa, että myös opiskelijoiden edunvalvonta kärsisi.

Lisäksi autoaamiojäsenkeskustelussa on itsestäni huomionarvoista myös se, että yhtä lailla kaikkien täällä Suomessa asuvien on "pakko" kuulua Suomeen ja maksaa tänne veroja olimme tai emme samaa mieltä esimerkiksi nykyisen hallituksen linjauksista. Siinä missä minä kasvissyöjänä osallistun lihantuotannon rahalliseen tukemiseen verojen kautta, joku muu voisi valitella että hänen veroeurojaan käytetään kehitysapuun tai kreikan tukemiseen. Kaikki eivät ole samaa mieltä Suomen poliittisista linjoista (eivätkä voi koskaan ollakkaan), mutta kukaan ei voi erota Suomesta. Tai aina voi muuttaa ulkomaille, mutta toisaalta sama ratkaisu pätee myös ylioppilaskunnan automaatiojäsenyyden kiertämiseen.

Loppukaneettina voitaneenkin siis sanoa, että vaikka automaatiojäsenyys ihan perustellusti voidaan nähdä ongelmallisena, automaatiojäsenyyttä kannattavien parissa sen poisto nähdään kuitenkin sen verran suurena riskinä, että automaatiojäsenyyttä on päätetty kannattaa. Omasta mielestäni automaatiojäsenyys ei ole ongelma niin kauan kuin ylioppilasliike saa itse määritellä kantansa asioihin ja jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus vaikuttaa tämän kannan muodostamiseen.