TYYn hallitus - miksi ja miten?

Ajattelin olla tällä viikolla ahkera ja kirjoittaa jopa kahdesti. Tää ensimmäinen on enemmän ehkä liibalaabaa hakuprosessista tietäville, mutta oon yrittänyt tunkea vähän omia muistoja hakuajasta joukkoon mausteeksi ettei menis pelkäksi kuivaksi prosessien kuvailuksi. Ajattelin kuitenkin että voi olla ihan hyvä kirjoittaa myös siitä minkälainen rumba on hakea TYYn hallitukseen ja toistaalta myös minkälaista kokemusta mä olen kerännyt ennen valintaa, koska ainakin näitä asioita multa on kyselty. Ehkä samalla tää yrittää toimia pakollisena esittelytekstinä, mutta koska oon huono puhumaan itsestäni, niin puhun mielummin pääasiassa prosesseista :D Eli jätän  kokonaiskuvan mun psykologisesta profiilista lukijan kuviteltavaksi näissä teksteissä esiin nousevien yksittäisten piirteiden pohjalta.

Jeps, eli koska kyseessä on jossain määrin esittelyteksti lienee perusteltua laittaa oheen tämä hieno Jannen tällä viikolla edunvalvontakoulutusta varten nappaama kuva.

Multa kysyttiin tossa joulukuun valinnan jälkeen miksi mä halusin TYYn hallitukseen. Mä luulen et rehellisin vastaus tähä on koska se tuntui loogiselta seuraavalta askeleelta. Mä olen aina tykännyt järjestöhommista ihan älyttömästi.  Mulla tulee siitä samanlainen kiva olo kun muiden ihmisten auttamisesta tulee kelle tahansa. Ja se on oikeastaan mun pääsyy tehdä näitä hommia. Mä halausin, että tulevaisuuden opiskelijoilla olis helpompaa, kun meillä. Kuitenkin kolmevuotta ainejärjestössä jättää olon että tää on nyt jo vähän nähty, ja mä en kokenut saavani sieltä juuri mitään eväitä enää omaan kasvuun ja oppimiseen. Mä kuitenkin halusin jatkaa ja päästä vähän isommille kentille pelaamaan. Siksi siis aikanaan edariin ja nyt TYYn hallitukseen hakeminen tuntuivat loogisilta seuraavilta askeleilta. Sen lisäksi mä oon jo muutaman vuoden haaveillut että pitäisi opiskeluista välivuoden, ja keskittyisi tässä kohtaa täysillä siihen mitä haluaa tehdä, eli järjestöhommiin. TYYn hallituslaisille maksetaan palkkiota, joten opintojen edistyminen ei ole vaatimus toimeentulolle hallitusvuoden aikana

Kun näin jälkikäteen mietin päällimmäisiä fiiliksiä mitä mulla on hakuprosessista jäänyt käteen, niin tunteet on oikeastaan yllättävän positiivisia, vaikka olihan se silloin hyvin hyvin kiireistä ja stressaavaa. Eriysesti stressiä lisäsi se, että yritin sivussa toimia vielä Soihdunkantajien ryhmäpuheenjohtajana, eli ramppasin rpj-tapaamisissa, iltakouluissa, ryhmäkokouksissa ynnä muissa edarin jutuissa joka toinen ilta. Hallitukseen haku tapahtuu edustajistoryhmien kautta. Voitaisiin siis sanoa, että koko prosessi alkoi joskus lokakuussa kun kokoustettiin Soihdunkantajien kanssa ja päätettiin ehdottaa kumpaakin jolla oli kiinnostusta hallitustoimintaa kohtaan. Halukkaita meidän ryhmä kaiveli toki jäsenistään (myös ei edaattorien joukosta). Tän lisäksi TYY mainosti hakua, ja kehotti kiinnostuneita olemaan yhteydessä mielenkiinoiselta kuulostavan edariryhmän ryhmäpuheenjohtajaan. Mä olin tuolloin meidän rpj, ja kukaan "ulkopuolinen" ei ollut meihin yhteydessä. Tiedän kuitenkin et hallituksessa on tälläkin hetkellä hallituslaisia jotka tuli juuri tuolla tavalla sisään eli ns. edarikuplan ulkopuolelta. Kaikille on siis mahdollisuus hakea :)

Ensimmäisiä virallisia juttuja joita ehdokkailta vaadittiin oli ns "tyrkkytekstit" jotka julkaistiin TYYn sivuilla. Meidän tyrkkytekstit on oikeastaan vieläkin siellä kiinnostuneiden nähtävillä. Tottakai tälläisessä (ja sama pätee myös myöhemmin mainittavan paneelin kohdalla) tieyssä julkisuudessa on oma jännitysmomenttinsa, mutta perjaatteellisesti musta on hyvä että avoin pyritään tekemään avoimesti, niin että perjaatteessa kellä tahansa on jälkikäteen mahdollisuus arvioida hakijoiden pätevyyttä.

Toinen mikä voi monelle ainejärjestö- ja tiedekuntatasolla toimivalle tulla yllätyksenä on se, että vaikka mä hain, mä en ollut tässä prosessissa yksin, vaan meillä oli Jannen kanssa viisipäinen taustatiimi, jonka kanssa harjoiteltiin haastatteluja etukäteen muutamaan otteeseen. Sama porukka myös luki ja kommentoi meidän tekstejä, sekä tietysti toimi henkisenä tukena. Oon edelleen oikeasti ihan älyttömän kiitollinen siitä, että ympärillä on ollut ihmisiä jotka on halunneet käyttää useita tunteja vaan jotta mä tulisin valituksi. Jännitin oikeastaan varmaan jopa enemmän näitä meidän ryhmän omia preppauksia kun varsinaisia haastatteluita ja paneelia. Pääasiassa varmaan siitä syystä et siinä kohtaa alkoi ekoja kertoja ihan oikeasti konkretisoitumaan et nyt mä oon hakemassa TYYn hallitukseen.

Meidän porukan omien preppausten lisäksi kaikki hakijat haastateltiin. Tässä kohtaa on ehkä hyvä huomauttaa, että vaikka puhun nyt hakuprosessista tälläisenään, se voi ens vuonna olla tosi erilainen, koska sen muodosta päättää edustajisto. Esimerkiksi viime vuonna oli pelkkä paneeli, ja sitä edeltävänä pelkät haastattelut.

Tänä vuonna haastattelujen kysymykset annettiin etukäteen, mikä oli mukavaa, koska sen ansiosta rauhassa pohtia omia suurimpia oppimiskokemuksia ja sitä miksi haluaa TYYn hallitukseen. Tein haastettaluja edeltävinä päivinä täysipäiväisesti tutkimusassarin hommia, eli istuin labrassa katosomassa et tietokone pyörittää haluttua tutkimusta koehenkilöille.  Muistan käyneeni valmiiksi mietittyjä vastauksia läpi uudestaan ja uudestaan sekä kellottaneeni "vastaamiseen" menevää pituutta, koska mulla oli paljon asiaa ja etukäteen annettu aikarajoitus oli tiukahko. Itse haastattelutilanne tuntuikin sit aika absurdilta ja oli tosi nopeasti ohi. Hassuinta oli,  että vastauksia oli kuitenkin pohtinut tunteja ennen sitä, ja yhtäkkiä oli siinä tilanteessa että ne piti ihan oikeasti sanoa ääneen jollekkin muulle.

Haastattelut näytettiin edustajistolle, mutta niitä ei haluttu nettiin, koska haluttiin ehkäistä niiden väärinkäyttö esim. kiusaamistarkoituksessa ja tätä kautta taata hakijoille tietty turva. Mä en koskaan nähnyt yhtäkään haastattelua, koska sillon kun ois ollut katselutilaisuus oli mun viikon ainoa vapaailta, ja ajatus siitä että mä tietäisin koska muut katsoo mun puhuvaa päätä tuntui semisti vastenmieliseltä, puhumattakaan siitä että olisin katsonut sitä muiden kanssa. Oli siis helpompi jäädä kotiin, unohtaa ajankulu ja pelata minecraftiä.

Haastattelujen lisäksi hakijoille järjestettiin paneeli, joka niin ikään löytyy internetin syövereistä. Mä en ole vielä kehdannut katsoa sitä kokonaisuudessa, koska tiedän että siellä on ainakin yksi kysymys johon vastatessa mulla ei ollut hajuakaan mistä puhun :D Ilmeisesti vastaus oli kuitenkin asiaan vihkiytymättömälle vakuuttava, koska poikaystäväni Juho, joka oli paneelia seuraamassa ei tajunnut mun vastanneen hyvin hyvin vahvalla mututuntumalla. Näin muuten se meni kuitnekin hyvin, koska mulla oli ollut aikaa valmistautua rauhassa. Valmistaumisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, et olin lukenut ajatuksella läpi kaikki TYYn keskeiset viralliset dokumentit sekä käynyt läpi vähän aikanaan Riinan SYL perehdytyksiä varten tehtyä kopolukulistaa, joka sisälsi vähän kaikkea aina blogikirjoituksista Suomen hallituksen hallitusohjelmaan.

Niin ikään testausten tekeminen autoi tässäkin. Mulla oli tietty tuntimäärä jonka olin tuomittu viettämään labrassa ilman internettiä, joten mikä olisikaan ollut parempaa seuraa kuin ihana poliittinen linjapaperi ja TYYn toimintasuunnitelma. Haun aikana labrasta kehkeytyi mulle kiva oma pesäkolo jonne sai hetkeksi vetäytyä piiloon ja lakata väistämättömän valintapäätöksen murehtiminen. Samalla siellä oli aikaa rauhoittua muidenkin kun TYYn paprujen parissa, ja luin esimerkiksi valtaosa Valtosen "He eivät tiedä mitä tekevät" -kirjasta juurikin niiden viikkojen aikana kun haku oli kuumimmillaan.

Kun kokelaiden osaaminen oli todennettu haastatteluiden ja paneelin avulla oli hallitusneuvotteluiden vuoro. TYYssä hallituksen muodostus tapahtuu siis niin, että jokainen ryhmä lähettää keskuudestaan muutaman henkilön keskustelemaan yhdessä siitä, mikä olisi paras hallituskokoonpano. Tästä neuvottelukulttuurista on olemassa erilaisia mielipiteitä, toistaalta se antaa mahdollisuuden pohtia avoimesti tulevan hallituksen henkilökemioiden yhteensopivuutta ja kiinnostuksenkohteita (niin ettei hallituksessa yhtäkkiä ole kuutta kopoa, eikä ketään joka haluaisi tehdä vaikka kulttuuria), toisaalta taas neuvottelut ei ole ehkä se läpinäkyvin tapa tehdä päätöksiä ja jättää tilaa myös pelaamiselle. Lopullisen siunauksensa uudelle hallitukselle antaa kuitenkin aina edustajiston kokous, kuten nytkin. Valintaedari on niin ikään julkista, ja sen kulkua voi seurata täältä. Samassa kokouksessa käytiin myös ikoninen ylioppilasteatterikeskustelu.

Näin lopuksi voisi palata vielä siihen mitä "vaaditaan" jotta pääsee TYYn hallitukseen. No, valmistautumisen merkityksen oottekin varmaan jo hiffanneet, eli jollain tavalla pitää tehdä TYY itsellensä tutuksi. Monesti hallituksessa tuppaa olemaan yleensä vähän vanhempia opiskelijoita. Me ollaan Miikan kanssa tän vuoden akateemisesti nuorimmat, neljännen vuoden opiskelijoita kummatkin. Tai on meillä fuksikin, Laura-Maria. Laura-Marian tapauksessa pohjalla on  aikaisempi tutkinto ja työkokemusta, mutta perjaatteessa siis fuksikin voi päästä läpi. Niin ikään hakijoiden järjestöcv:t näyttää monesti aika kunnioitettavilta. Mun ehkä keskeisimpiä saavutuksia cv:puolella oli kolme vuotta ainejärjestössä (index-vastaava, pj, kopo), vuosi tiedekuntajärjestön Indexin hallituksessa (kulttuuri ja tuutorit) sekä vuosi edarissa Soihtareitten rpj:nä. Tässä kohtaa on kuitenkin ehkä hyvä huomauttaa et huomattavasti vaatimattomallakin luottamustoimiluettelolla voi ja on päästy läpi. Eli muutaman vuoden kun jaksaa askarrella esimerkiksi siellä omassa ainejärjestössä niin mä en näe mitään syytä miksi ei voisi hakea :) Edarikokemus kuitenkin on plussaa, ja sitä voi hankkia vaikka ei varsinainen edaattori olisikaan (ainakin Soihdunkantajien ryhmäkokouksiin on kaikki kiinnostuneet olleet tervetulleita).

Hauskaa lähestyvää viikopua!