Kun koulutuspolitiikka kuivasi suuta, kostuketta sai onneksi TYYn 95. avajaisbileistä

Viikonloppu, eli aika summata taas viime viikon tapahtumia. Huomasin, että väistämättäkin näihin teksteihin valuu "hieman" järjestöjargonia, joten loin sanaselitys-osion blogiin, siltä varalta että unohdan avata jotain käsitettä tarpeeksi.

Valitettavasti ajankäytöllisesti mun viikon suurin pala on tuskin se mielenkiintoisin, joten ohitan sen vain sanomalla, että tällä viikolla tuli hinkattua toimintasuunnitelman toteuttamissuunitelmaa (kutsun tätä nyt lempinimellä tosutosu). Tosutosun pointti on kertoa edustajistolle kuinka me aiotaan toimintasuunnitelma toteuttaa. Ja toisaalta tulevan vuoden tavoitteita, ja sitä miten ne saavutetaan on ihan hyvä pohtia myös etukäteen. Mutta loppujen lopuksi edustajiston tehtävä on kuitenkin valvoa meidän tekemisiä, siksi dokumentointi. Mutta se siitä.

Henkilökohtaisia kohokohtia tälle viikolle on kaksi: TYYn juhlavuoden avajaisbileet ja mielipidekirjoituksesta seuranneet tapahtumat. Aloitan käänteisessä järjestyksessä mielipidekirjoituksesta, josta siirryn aasinsiltojen kautta avajaisbileisiin. Huomasin myös, että kirjoitan aika paljon lähinnä kopopuolenasioita (koska se pitää mut kiireisempänä), mutta ajattelin loppuun kirjoitella vähän myös varapuheenjohtajajuttuja.

Keskiviikkona tapahtui se, mitä olin vähän jännittänyt etukäteen, joskin näin jälkikäteen ajateltuna turhaan, mutta minkäpä sitä ihminen tunteillensa voi. Jännitin siis etukäteen hieman sitä,  että joku asiasta ennemmän tietävä lähtisi argumentoimaan julkisesti meitä vastaan, jonka lopputuloksena näyttäisin vain tosi tosi naiivilta. No keskiviikkona kun saatiin vastine meidän kirjoitukselle, ensimmäinen reaktio oli apua, mä en koskaan saa argumenoitua tätä kumoon. Osin tää johtuu varmaan tottumattomuudesta. Vaikka poliittinen keskustelu on edarin ja satunnaisten facebookväittelyiden kautta tuttua, mä en ole koskaan kirjoittanut lehteen mielipidekirjoitusta. Pääasiassa jännityksestä mulla oli pieni aivojumi, kun luin vastineen ekaan kertaan. Ensireaktio, apua tää kumos meidän kaikki argumentit, kuitenkin väistyi kun vetäydyin pariksi tunniksi labraan rauhoittumaan (eli testaamaan). Oon ennenkin kertonut, että mulla on tapana tehdä kaiken laista samalla kun testaan (koska mulla ei oikeastaan ole tekemistä sillä aikaa kun koehenkilö tekee tehtävää itsenäisesti koneelle). No, mikä olikaan parempi paikka lähteä purkamaan vastinetta lause lauseelta. Eikä loppujen lopuksi sitten tarvittu kummoistakaan rutistusta, niin sain puristettua aivoistani ulos omasta mielestäni ihan hyviä vasta-argumenttejä.

Mun salainen perversio (sen ohella, että käytän erinäisten tahojen luomia dokumentteja heitä itseään vastaan vaikutustyössä) on etsiä ihmisten omista puheista/kirjoituksista epäloogisuuksia, tai yksinkertaisen huonoja argumenttejä. Mulle tuotti siis suunnatonta tyydytystä lähteä pohtimaan vasta-argumenttejä vastineeseen. Niiden pohjalta lähdin torstaina kirjoittelemaan vastineen vastinetta, joka toivottavasti pääsee jälleen läpi ja tulee julkaistuksi Turun Sanomissa ens viikolla. Jos ei TS:ssä, niin vähintään TYYn omissa viestintäkanavissa sitä todennäköisesti taas levitetään. Muutenkin vastineen saaminen oli hyvä, ja herätti kohtuullisen määrän innostusta toimistolla. Vastineen kirjoittanut taho on Opetus- ja kulttuuriministeriön leivissä toiminut keskeisenä valmistelevana virkamiehenä. Se tarkoittaa, että meidän ylioppilaskunnan keskeiset argumentit on varmasti lukenut joku, joka voi vaikuttaa asioihin.

Mielipidekirjoituksesta heräsi keskustelua spontaanisti myös perjantaina, kun olin tapaamassa oman tiedekuntani dekaania. Yliopiston rehtorikin oli noteerannut kirjoituksen, ja tästä keskusteltiin jonkun verran rehtorilounaalla. Me tavataan siis säännöllisesti (kerran kuukaudessa) yliopiston rehtoristoa ja keskustellaan heidän kanssaan erinäisistä ajankohtaisista asioista. Tän viikon rehtorilounaan ruokalistalla oli kasvisröstiä, lohta, opiskelijavalintauudistus ja kv-opiskelijoiden lukukausimaksut.

Sitten kevyempiin asioihin. Tänä vuonna on TYYn 95. juhlavuosi. Ja tätä yritetään juhlia isosti. Vaikka mä en suoranaisesti juhlavuoden tapahtumista vastaakkaan, luonnollisesti olen niissä läsnä. Oon yleensä tosi huono bilettämään, ja heti ensimmäisten joukossa lähdössä kotiin siinä puolen yön korvilla (jos olen edes jatkoille asti päässyt). Ja yleensä lähes selvin päin. Jotain bileiden (ja seuran) tasosta siis kertonee se, etten mä kyseisenä yönä loppujen lopuksi päässyt kotiin ollenkaan (ei huolta, nukuin kyllä muutaman tunnin turvallisesti ainejärjestöni kahvihuoneen sohvalla).

Väitettä juhlien hauskuudesta ehkä alleviivaa vielä entisestään se, että kun yritin kysellä hallituslaisilta oisko heillä loppuillasta täydestä tanssilattiasta otettuja semihyvälaatuisia kuvia, taso oli hyvin tärähtänyttä. Kiitos kuitenkin Alille ja Miikalle kuvista!

Varsinaisesti ilta Börssin päässä (jossa avajaisbileet järjestettiin), alkoi hallituksen osalta noin tuntia ennen ovien avaamista. Päävastuu hommasta oli erikseen avausbileitä varten palkatulla kulttuurintuottajalla sekä TYYn kulttuurivastaavalla. Siispä keskityttiin ennen ovien avaamista pääasiassa nauttimaan ilmaisia juomia. Monet baaribileitä ennen järjestäneet tahot/näitä järjestävissä järjestöissä toimineet henkilöt varmaan tietävätkin, että monesti baarien kanssa on mahdollista neuvotella joku määrä ilmaisia juomalippuja järjestävälle taholle (jos ette tienneet, kannattaa kokeilla ens kerralla!), ja näitä siis oli meillekkin ihan runsaasti tarjolla. Ennakkolippuja myytiin reilu 400, joten suhteellisin luottavaisin mielin pystyi olemaan. Lippuja meni kuulemma koko illan tasaista tahtia, joten on ihan jännä maanantaina toimistolla kuulla kuinka paljon paikalla oli oikeasti porukkaa :)

Meillä oli yhdessä kohtaa laputettuna ja jopa ketjuilla eristettynä oma pöytä, mutta se oli pääasiassa kiusallista, joten siirrettiin kaikki nää tarpeet pois. Päätarkoitus ei kuitenkaan ollut juoda olutta nurkassa omalla porukalla koko iltaa, vaan ottaa vähän kontaktia jäsenistöönkin.

Parasta illassa kuitenkin oli, että paikalla oli sikana tuttuja! Ja niin monesta eri oppiaineesta! Tietysti isossa roolissa oli TYY-tutut, mut sydäntä lämmitti myös että Fobialaiset olivat päättäneet tulla kaverisitsien jälkeen jatkoilemaan börssiin. Koska mä en niin paljoa yökerhoilupuolesta välitä, iso osa illasta meni tupakkapaikalla ja baarin puolella. Näissä paikoissa sentään on teoriassa mahdollista keskustella. Keskustelun laadusta en kuitenkaan menisi takuuseen, sen verran kertomiani huonoja (mutta omasta mielestä silloin hauskoja) vitsejä on mieleen jäänyt. Mä en silti väitä etteikö tanssilattialtakaan olisi kokonaan vältytty.

Baarin puolella pyörimisestä seurasi se, että melkein missasin koko Vilma Alinan keikan, koska siihen havahduttiin vähän myöhään. Havahtuminen tapahtui kuitenkin sinänsä optimaaliseen aikaan, että just kun päästiin yökerhon puolelle seuraamaan keikkaan, vuorossa oli se ainoa kappale jonka mä häneltä tunnen. Meno kuitenkin vaikutti olevan korkealla, joten muut juhlijat varmaankin olivat ehtineet nauttia esiintymisestä mua enemmän :) Kokonaisarvosanaksi illalle antaisin 7/5, eläisin uudestaan jos mahdollisuus tarjoutuisi.

Näin loppuun ajattelin vielä kirjoitella varapuheenjohtajajutuista, koska toistaiseksi tää blogi on pyörinyt aika vahvasti mun kopopestin ympärillä. Osin syy johtuu siitä, että mulla ei toistaiseksi ole juuri varapuheenjohtajajuttuja ollut, lukuunottamatta viikottaisia pääsektoripalaverejä. Alkuviikosta pidettiin Miikan kanssa spontaani pj-vpj -illallinen Assarilla, jossa keskusteltiin meidän välisestä työnjaosta ja tiettyjen käytänteiden kehittämisestä. Seuraava homma mitä mä lähden vpj:nä pyörittämään on hallituksen yhteiset illanvietot. TYYssä perinteisesti hallitus on kokoontunut kerran kuukaudessa yhteen tekemään jotain kivaa vapaissa merkissä. Mun on tarkoitus koordinoida koko homman toimintaa, vaikka joka kuukausi eri henkilö onkin järjestämisvastuussa. Buukkasin itselleni ekan järjestelyvuoron nyt helmikuulta, ja mulla on jo kaikkea hauskaa mielessä! Muutenkin mahtavaa päästä viettämään aikaa hallituslaisten kesken toimiston ulkopuolella. Tiedän sanoneeni tän erinäisissä yhteyksissä (myös perjantaikahveilla) ennenkin, mutta tällä hetkellä on vaan hyvin hyvin rakastunut olo kaikkiin TYYläisiin. Siksi oon siis erityisen innoissani kun saan keksiä lisää tekosyitä viettää aikaa tän porukan kanssa!

Palaillaan näissä merkeissä viimeistään viikon päästä!

Terkuin,