Kaupungista korpeen ja takaisin

Kun perehdytyksistä on päässyt alkaa arki. Alkuvuoden arki, eli tulevan vuoden toiminnan konkreettinen suunnittelu ja läjä sidosryhmätapaamisia. Viime viikolla sidosryhmätapaamiset vei Turun yliopiston Rauman kampukselle paikallisten järjestötoimijoiden luo ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa lounaalle.

Viime kirjoituksessa kuvasin olotilaani niin, että tunnen olevani perehdytysten ulkopuolella koulutuskone. Nyt varsinainen koulutusten suunnittelupuoli pääsi aktualisoitumaan itse koulutuksiin. Yksi koulutuksista oli Rauman toimijoille TYYstä, loput koulutukset (ja/tai esitykset) taas oli suunnattu suunnittelumökkeilijöille, eli pääasiassa toimiston työntekijöille ja hallitukselle.

Rauman reissu oli hauska. Uuden hallituksen ensimmäinen yhteinen reissurutistus. Huomasin bussissa paluumatkalla mieleni harhailevan jo niihin kaikkiin tuleviin reissuihin, mitä tullaan vuoden aikana heittämään porukalla ympäri suomea. SEKSMYY-ylioppilaskuntien (Tampereen ylioppilaskunnat, Jyväskylä, Helsinki, Aalto, me, Åbo Akademin ylioppilaskunta) tapaamisiin, Suomen ylioppilaskuntienliiton (SYL) seminaareihin, muihin tuleviin filiaalireissuihin ja kaikkeen siihen, mistä mun pahaa aavistamaton hallitus ei vielä tiedäkkään. Mutta jottei mentäisi liikaa aikaamme edelle, voitanee todeta, että Rauma oli meille hyvä ja lämmin. Saatiin esittelykierros kampuksella, nähtiin 3d printteri toiminnassa, syötiin paikallisessa opiskelijaravintolassa, sekä päästiin jutustelemaan mm. yhdenvertaisuusasioista paikallisten toimijoiden kanssa.

Filiaalivierailuja mä olin kuitenkin viime vuoden perusteella osannut odottaa. Mutta jos joku kysyisi multa mikä on ollut parasta ja yllättävintä tähän mennessä hallituksen puheenjohtajana toimimisessa, vastaisin sen liittyvän Turun kaupunkiin.  Vaikka vaikuttamista on tullut tehtyä niin yliopistolla kuin jossain määrin valtakunnallisesti, koko kaupunkivaikuttamisen skene on jäänyt multa vähän välistä, enkä mä koe omaavani edes poikkeuksellisen vahvaa ennakkotietoutta asiasta. Ja juuri se, tekee siitä ehkä parasta koskaan. Tykkään oppia uutta. Tykkään siitä, että on aavistuksen sellainen olo kuin kävelisi heikoilla jäillä. Kyllä mä osaan selvittää, kuunnella, kysyä ja etukäteen perehtyä, mutta uudenlainen vaikuttamisen toimintaympäristö on aina jännä! Toistaiseksi kaikki kaupungin ihmiset on olleet ihan supermukavia ja opiskelijamyönteisiä, ja kyllä mä odotan, että saadaan Turun ylioppilas- ja opiskelijakuntien yhteisen kaupunkivaikuttamisen verkosto Ryhmä 40 000:n toiminta kunnolla pyörähtämään käyntiin.

Torstai-perjantai kului toimiston väen kanssa Kunstenniemessä, kevään suunnittelumökkeilyssä. Siellä käynnisteltiin mun näkökannalta ensimmäistä isoa ja keskeistä projektia eli toimintasuunnitelman toteuttamissuunnitelmaa. Mun ensimmäistä läpivetämää dokumentinvalmisteluprojektia! Ja tietysti (ei-niin-)piiloagentalla oli myös toisiimme tutustuminen, ryhmäytyminen ja orientoituminen tulevan vuoden toimintaan. Kuten arvata saattaa, mökkeilemässäkin oli hauskaa, ja ainakin omasta näkövinkkelistäni mun sinne suunnittelemat setit toimi ihan hyvin. Jännityksellä toki odotan minkälaista palautetta osallistujat siitä tulee meidän palautelomakkeeseen naputtelemaan. Muun muassa tälläisiä toimintasuunnitelman pohjalta nostettuja teemoja oli pohdinnassa:

Mutta pari sanaa vielä toimintasuunnitelman toteuttamissuunnitelmasta. Lähes vuosi sitten, kirjoitin täällä blogissa siitä seuraavaa: "-- tällä viikolla tuli hinkattua toimintasuunnitelman toteuttamissuunitelmaa (kutsun tätä nyt lempinimellä tosutosu). Tosutosun pointti on kertoa edustajistolle kuinka me aiotaan toimintasuunnitelma toteuttaa. Ja toisaalta tulevan vuoden tavoitteita, ja sitä miten ne saavutetaan on ihan hyvä pohtia myös etukäteen".  

Tosutosusta viime vuodelta muistan sen, että prosessi tuntui jotenkin vähän raskaalta. Toki osa raskaudesta saatoi liittyä siihen, että se oli ylipäätänsä ensimmäinen paperi, joka me edarille tuotettiin. Ja tulihan siitä silloin reilu 30-sivuinen hirviö. Tänä vuonna, ainakin toistaiseksi, koko prosessi on tuntunut jossain määrin kevyemmältä, ja epäilen ettei tolle kerry pituuttakaan ainakaan kamalasti yli kymmentä sivua. Mutta saa nähdä kuinka loppu toimistonväki on, kun paperin lopullinen deadline on käsillä. Osin keveyttä ehkä, toivottavasti, lisää se, että tänä vuonna tosutosu on taulukkomuotoinen. Ajattelin taulukkomaisuuden sopivan hyvin pohjaksi, koska tänä vuonna myös  toimintasuunnitelma on vastaavassa formaatissa.

Ja kyllä. Tällä hetkellä musta hyvä hallinto ja hallinnollisten prosessien kehittäminen on ehkä parasta ikinä. Enkä mä enää edes aio pyytää anteeksi sitä, että mun blogi tuntuu jo nyt viime vuoteen verrattuna aika paljon paperinmakuisemmalta.