Kymmenen aloitusta ja jotain jatkuvuutta

Olen nyt kuukauden puhunut syksyn aloittamisesta. Ensin meidän omassa suunnittelupäivässä, sitten Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajien ja pääsihteereiden tapaamisessa Jyväskylässä. Hallituksen kanssa ensimmäisissä aamukouluissa. Rehtorien ja dekaanien kanssa yliopiston laajennetussa johtoryhmässä, ja kaikkien korkekaouluopetuksen kiinnostuneiden opettajien kanssa Peda-forumilla. 

Vaikka monilla on selvästi tarve puhua aloittamisesta, tuntuu se pikkuhiljaa hieman huvittavalta. Oma lomani loppui kuukausi sitten lausuntopyyntöön. Lausuntopyyntöön ja itse lausunnon valmisteluun (koska muut olivat lomalla), sekä niiden hyväksymistä vaativaan hallituksen ylimääräiseen kokoukseen. Sen ihmettelyyn, että miten mä saan tän esityslistan tonne nettiin TYYn sivuille poistamatta vahingossa koko internettiä. Sen sijaan tätä aloittamisesta kirjoittamista mä olen lykännyt. Aloittaminen tuntui rutiinilta, ja tiedän, että siitä kirjoittaminen tulee lipsahtamaan paperinmakuiseksi. Mutta teen sen silti, että pääsen kiinni syksyn kirjoitusrutiiniin.

Syy miksi siitä tulee paperinmakuista: suunnittelun suunnittelu (papereita workshoppeihin! Paperilistoja asioista, jotka pitää sopia), erilaisten muokattavien pohjaesitysten laatimista toimintasuunnitelmaa varten ja ohjeistuksia milloin syksyn vuosikelloon milloin sektorivarojen uudelleentsekkaukseen liittyen. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) pääsihteeriä leikkisästi lainatakseni: "Paperia tässä liikkeessä kyllä osataan tuottaa". 

Paperikilpajuoksun keskellä Helsingin Sanomat kahvikupin ääressä kotona, tuntuu sunnuntai aamuna harvinaiselta herkulta. Vaikka kaikki elokuun viikonloput kuluivatkin kivoissa omissa vapaa-ajan menoissa. Ei vielä loputtomassa vuosijuhlaputkessa, kuten ehkä kuukauden parin päästä.

"Politiikkaa [ja politiikan journalismia] vaivaa historiattomuus", kansanedustaja Tölli valittelee päivän lehdessä. Suurimpia kipukohtia, joista kuulee välillä pidempään talossa olleiden TYYnkin toimistolla valittelevan. Puolet väestä vaihtuu vuosittain. Yllätän itsenikin usein antamasta "historiakatsauksia" erinäisistä asioista. Selittämättä miksi tai miten viime vuoden toimintasuunnitelman yhteydessä laaditut projektit on tosuun päätyneet, ja miksi olisi ehkä tärkeää, että ne ovat edelleen siellä. Ja tämän ongelman paikkaamiseksi meilläkin sitä paperia yritetään tuottaa. Vastustaa historiattomuutta sillä, että toimintasuunnitelma on tehty huolella ja kannustaa pitkäjänteiseen vaikuttamistyön suunnitteluun. Vaikka SYLn pääsihteerin sanojen mukaisesti kannatan itsekkin sitä, että lähtökohtaisesti uuden paperin tuottamiseen suhtaudutaan kriittisesti. Ensin pitää arvioida mikä on paperista saatava hyöty (jos sitä on) ja vasta sen jälkeen määrittää kuinka paljon on järkevää käyttää aikaa tuon hyödyn saavuttamiseen.

Vajaa vuosi sitten kirjoitin siitä, kuinka innoissani koko toimintasuunnitelmaprosessista olen. Ja olen mä edelleen. Vaikka monet "alaiset" näkee mut usein kuuntelevana ihmisjohtajana, näin rehellisesti, nautin ehkä edelleen enemmän prosessien johtamisesta. Ja tomintasuunnitelman muodostaminen on prosessi, sisältäen kaiken, mikä tekee prosesseista kiinnostavia. Pohjustavien workshoppien suunnittelun ja vetämisen. Ajatusten kiteyttämisen ja kirjoittaminen. Mutta tärkeimpänä: toivon siitä, että ne paperit joskus auttaa jotakuta. Uskon vilpittömästi siihen, että tekemällä tämän nyt kunnolla, mun seuraajilla on helpompaa. Että TYYn vaikuttamistyö olisi pitkäjänteisempää, johdonmukaisempaa ja vaikuttavampaa. Ei tempoilevaa, kuten välillä valtiovallan politiikka näyttää olevan.

Mun kiirepiikki on aina viikkoa paria ennen muita. Ja nyt se alkaa olla on ohi. Jotenkin käsittämätöntä, että se tuli jo elokuussa. Ennen kun valtaosa fukseista tai vanhoista opiskelijoista. Vasta kun yliopisto hieroi kesän jäljiltä unisia silmiään, ja ennen kuin edustajistokaan palasi lomaltaan. Aloitin syksyn katsomalla kalenteria. Itseni ja muiden takia, en halua joutua tilanteeseen missä valmistellaan usempaa isoa kokonaisuutta kiireellä samaan aikaan. SYL:n liittokokousmateriaalien lausuntokierros alkaa 17.9., ja se päättyy samaan aikaan kun toimintasuunnitelman olisi tarkoitus olla valmis. Ja vaikka oma aloitus olikin tämän takia rysäytys  syvään päähän, niin olen mä myös tosi onnellinen siitä, että rysäyttämällä itse alkuun kunnolla, uskon vilpittömästi helpottavani muiden työskentelyä. Mahdollistavani inhimillisen aikataulutuksen ja sen, että on aikaa myös ajatella.