Elämä on erilaisten näkökantojen ymmärtämistä - niin kopossa kuin jodelissakin

Mä pyydän anteeksi jo nyt tulevasta poikkeuksellisen pitkästä vuodatuksesta. Mun ei pitänyt kirjoittaa jodelista, tässä yhteydessä, mutta mä "vahingossa" kirjoitin siitä silti. Aloitan kuitenkin ihan muilla jutuilla.

Rikkinäiset reissausviikot sen kun jatkuu. Alkuviikko kului Helsingissä SYLin kopotapaamisessa. Aikataulu oli täynnä tiukkaa asiaa oikeastaan ihan aamusta iltaan. Erilaisia puhujia, workshoppeja ja tietysti vähän lisää korekoulujärjestelmän tulevaisuuden visiointia. Muutamat paikalla olleet puhujat kommentoi asioita aika eri näkövinkkelistä mihin mä olen tottunut, mikä oli kiinnostavaa. Mulle koulutuksella, tutkimuksella ja sivistyksellä on aina ollut itseisarvoa. Musta ihmisten pitää tietää. Eikä tätä ole rankasti kyseenalaistettu niissä keskusteluissa joissa mä olen ollut mukana - ei vaikka keskustelijoissa on ollut "vähän kaikkea" silleen kivasti puoluerajat ylittävästi.

Siksi tunui alkuun hieman absurdilta kuunnella pohdintaa siitä pitäisikö Suomessa olla mahdollista saada korkeakoulututkinto alhaisemmalla tietotasolla kuin nykyään. Ainakin kyseisen puhujan mukaan meillä kun vaaditaan tiedollisesti paljon enemmän kuin muualla. Asia pitää kuulemma pystyä perustelemaan veronmaksajille. Myös vahva näkemys siitä, että koulutuksen tarkoitus on ensisijaisesti palvella elinkeinoelämää on vieras, kun oma näkökanta asiaan on, että sen tulee palvella yksilöä ja jotain yleisempää kaunista tavoitetta tieteen kehityksestä. Se, että elinkeinoelämäkin hyötyy, on vaan kiva plussa siinä sivussa. En ajatellut tässä kohtaa jatkaa tästä aiheesta sen pidempää, koska yritän pitää kirjoituksen tiiviinä. Loppukaneettanä kuitenkin SYL reissusta sanottakoon, että se jätti paljon pohdittavaa.

Jatkan hävytöntä kuvien lainailua TYYn somekanavista tälle puolelle

Keskiviikkona oli aika absurdi olo tulla toimistolle lähes viikon poissaolon jälkeen. Palata niihin "normaaleihin" hommiin, eli kopokierroksen, hallituksen kokouksen ja edariasoiden pariin. Kopokierros (eli järjestökopojen kiertäminen tiedekunnittain läpi) lähenee muuten loppuaan. Musta se oli aika hyvä idea toteuttaa, ja tällä viikolla saatiin taas ihan hyvää uutta työskentelymatskua.

Perjantaina pitkä viikko alkoi painaa jo aika pahasti päälle. Viimeviikon kauniista ajatuksista huolimatta (että tekisin tällä viikolla lyhennetyn päivän), mä en onnistunut tälläkään viikolla lähtemään ennen viittä toimistolta. Perjantai oli kuitenkin onneksi enemmän sellainen hauskalevoton päivä. Käytiin läpi akuutteja kopoasioita, joita ei viime viikkoina olla ehditty (koska oon ollut reissussa) ja toteutettiin lopulta viime viikon suunnittelupalaverin pohjalta eka #edunvalvonnanari kuva. Kuten sanottu, meidän edunvalvontaviestinnän kehittäminen on edelleen mun mielestä meidän tän vuoden mielenkiintoisin toruprokkis, ja sen takia on erikiva nähdä sen etenevän. Mainittu kuva on kerännyt oikein tyydyttävän määrän tykkäyksiä somessa, ja tällä hetkellä en juuri voisi olla tyytyväisempi :) Toivottavasti vakiintuu ja tulevatkin kuvaukset meidän arjesta jaksaa kiinnostaa.

Meidän eka kolmen pointin #edunvalvonnanarki -kuva koskaan!

Ja sitten itse jodeliin. Se on hassua miten ne aina iskee yhtä yllättäen. Muistan perjantaina Tylkkäriä lukiessani jälleen pohtineeni et se on sisällöllisesti aika onnistunut, ja ettei tästä ainakaan voi saada kohua aikaiseksi. Mutta sehän menikin taas ihan putkeen. 

Mietin jo viime kohusta kirjoittanessani onko mun järkevää kommentoida asiaa mitenkään, ja samoihin pohdintoihin huomasin tänään taas palaavani. Pallottelin asiaa muutamien henkilöiden kanssa, ja tästä tuntuu olevan vähän kahta koulukuntaa. Toinen on se perinteinen, että homma kuivahtaa kasaan jos asiaan ei reagoi. Kuten viimeksi totesin, mä kannatan proaktiivisempaa lähestymistapaa, ja mielummin pyrin vaan tuomaan faktoja esiin ja levittämään tietoa. Ja teitä selvästi kiinnostaa tää asia: Edellinen jodelteksti oli kirkkaasti luetuin kaikisti mitä oon koskaan tänne raapustellut (lukioita on tällä hetkellä kevyesti noin kymmenkertainen määrä suhteessa perustekstiin), ja se kerää edelleen tasaiseen tahtiin klikkauksia joitain kymmeniä joka viikko. Eli kaikesta huolimatta ajattelin taas sanoa jotain asiasta.

Tieto uudesta jodelkohusta kantautui mun korviin oikeastaan heti kun se alkoi. Jos ei ole kohua, mä en jodlaa. Mulla on se syöpä asennettuna puhelimaan vaan, jotta pääsen seuraamaan kohuja, downvoteemaan asiattomuuksia niiden aikana ja oikomaan räikeimpiä asiavirheitä (terve vaan taas kaikille jotka tunnisti mut jodlauksista joissa viitattiin TYYn talousarvioon). Tietty faktoista piittaamattomuus kuitenkin tuhoaa järkevän keskustelun käynnin jodelissa. Kommentti poistuu, kun se saa 5 downvotea. Perjantiana -5:een pääsy kesti useaan otteeseen muutamia sekuntaja kommentin postaamisesta. Vaikka, kuten todettu, mun kommentit oli pääasiassa faktaa ilman mielipidettä suuntaan tai toiseen. Ei siis varsinaisesti mitää mistä olisi äänestetty koska mielipide olisi ollut eroava, vaan esimerkiksi kuvia siitä mitä tylkkärin jutussa OIKEASTI luki. Tää tekee keskustelusta jossain määrin hankalaa, kun vastapuolen motiivi ei ole keskustella, vaan näyttää voittajalta poistamalla kaikki aiheellinen vastakritiikki ja kiusalliset faktat.

Sanoin jo viimeksi, että näiuden kohujen "läheteitä" on suhteellisen helppo selvittää jos tietää mistä etsii. Internetissä kun iso osa keskusteluista julkisesti näkyvillä. Vähemmän yllättäen just se juttu josta jodelin puolella kohistiin oli postattu ylilaudalle. Hetken aikaa jopa jännitin realisoituiskohan kohu myös oikeastioikeasti myös mun "alueelle", koska lauantaina yliksen puolelle ruvittiin postailemaan ruutukaappauksia eräästä TYYn facebookryhmästä, jossa mä toimin toisena ylläpitäjänä. Liekkö sitten omilla naamoilla keskustelu (me katsotaan jonkin verran ketä ko. ryhmään hyväksytään, eli profiilin pitää kuulostaa ja näyttää siltä että se on oikea) jännittänyt vai mikä, mutta sille puolelle ei kukaan tunkenut.

Paikoin ylilaudan kommentit (yllä) osui turhan hyvin yksiin jodelin kommenttien kanssa (alla). Ko. läpänheitto ollut nimenomaa ensiksi yliksellä, sen jälkeen vasta jodelissa

Lauantaina piti jännittää jalkautuuko keskustelu Jodilista myös facebookryhmään, jossa toimin toisena ylläpitäjänä. Ko. postauksen lisäksi Ylilaudalla jaettiin kuvakaappauksia ryhmässä käydystä keskustelusta.

Se on aina jossain määrin hämmentävää nähdä puhuttavan itsestään jonkun ryhmän edustajana. Broileri on se yleisin termi, johon mut noissa keskusteluissa luokitellaan. Se tuntuu hassulta, koska mä en vieläkään näe poliitikon uraa mitenkään unelma-ammattina. Mä ajauduin näihin kuvioihin koska asioita tehtiin mun mielestä väärin, ja mä en osannut pitää suutani kiinni. Mä en tee politiikkaa politiikan takia. Enkä mä voi väittää että vastaavat mun ympärillä pörräävät muut broilereiksi tituleeratut tekisi. Mä näen turhautumista. Vilpitöntä halua auttaa muita. Ja pitkiäpitkiä viikonloppuja/iltoja kun porukka vääntää milloin mitäkin omalla ajallaan korvauksetta.

Jos asiat olis hyvin (mitä se ikinä tarkoittaakaan), edelleen sata kertaa mielummin istuisin loppuelämäni Publicumin kellarissa pommittamassa ihmisten aivoja magneettipulsseilla. En myöntämässä kavereille kunniamainintoja peukaloiden pyörittelystä.

Mutta samalla tavalla kun mut määritellään kuuluvaksi TYYn broilereihin, sorrun jossain määrin samaan vastapuolen osalta. Mulla on selkeä käsitys siitä minkälainen ihminen lähtee tälläiseen, ja se mielikuva ei ole kamalan imarteleva. Mä järjellä tiedän, että valtaosa on todennäköisesti ihan normaaleja ihmisiä. Ja sen takia mulla on (jälleen) toive. Tuu puhumaan mulle. Mä olen kertonut miltä tää kaikki tästä päästä näyttää, mutta mä en tiedä mitä siellä tapahtuu. Ja mä haluaisin ymmärtää. Mutta myös haastaa ja saada teidät ymmärtämään.