Jos saappaat tuntuu liian isoilta, kaverilta voi lainata villasukkia.

"Tää on vähän niinku aikamatka omalla uralla semmoset 10-15 vuotta eteenpäin". En muista kenelle kuuluu kunnia tästä lausahduksesta, mutta joku tän vuoden ylioppilaskuntien vasta-aloittaneista hallitusten puheenjohtajista se oli. Huomaan lausahduksen jääneen pyörimään johonkin kielinkärjelleni, ja sitä siinä nyt hetken makusteltuani, olen tullut aika samaan lopputulokseen.

Ennen tätä vuotta ei ole ollut mahdollisuutta tehdä näin laajasti ja tälläisessä asemassa näin monipuolisia asioita. Ja tän vuoden jälkeen vastaavaa mahdollisuutta ei ihan heti ole näkyvissä. Eniten ihmettelyä tuntuu tällä hetkellä olevan siinä, että yhtäkkiä edustaa työnanatajaa. Muistan erään viimevuotisen pj:n pohtineen  vastaavaa silloin yllättäen eteen tulleissa kilpailukykysopimus neuvotteluissa. "Se oli hurjaa, kun se vuosi alkoi kiky-neuvotteluilla. En mä ollut tehnyt sellasta ennen". Eikä ole meistäkään kukaan.

Lauantaina oli Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) järjestämä pj-päivä Helsingissä. Musta oli aidosti hauska nähdä kollegoita. Ihmetellä kuinka samojen asioiden ja tuntemusten parissa kaikki painivat. Vaikken ehkä edes osannut ajatella kaipaavani vertaistukea, kaikki on kuitenkin mennyt tosi hyvin ja mulla on ollut tosi kivaa. Ehkä siis se, mikä toi itselle jotenkin helpottuneen olon oli kun huomasi, että on olemassa ihmisiä jotka tällä hetkellä elää sitä samaa pientä alkuhämmennystä läpi, ja joiden kanssa voi tarvittaessa yhdessä ihmetellä miten asiat kannattaisi hoitaa. Onneksi kollegojen lisäksi myös meidän pääsihteeristä on ollut iso apu, eikä todellakaan ole tuntunut siltä, että olisi asioiden kanssa jotenkin yksin.

Kaikki uuden roolin tuomassa HR-puolessa ei kuitenkaan ole onneksi ihan uutta. Viime vuonna pääsi ihmettelemään ensimmäistä asiantuntijarekryä rekrytoijan näkökulmasta. Tällä viikolla mun työpydällä oli vastaava, joskin "vain" joidenkin kuukausien mittaiseen sijaisuuteen. Alkuviikosta hakemusten läpikahlausta, loppuviikosta haastattelut. Jossain siinä välillä vähän prosessin, mm. haastattelukysymysten pohtimista. Toinen kerta tuntui kevyemmältä kuin se ensimmäinen. Ja luulen, ettei kyse ollut pelkästään siitä, että rekry olisi jostain syystä ollut helpompi, vaan pääasiassa siitä, ettei se samalla tavalla kuormittanut ajatuksia vapaa-ajalla kuin edellinen. Samalla tavalla ei tarvinnut pelätä valitsevansa väärin. Tuntui, että jotain rutiinia ja selkeyttä prosessiin oli tullut. Ja selkeämpi käsitys siitä mitä on ne asiat, mitä mä esimerkiksi haastatteluilta haen.

Viime vuodelta tutumpi, joskin hallituksen puheenjohtajan osalta ehkä vielä aavistuksen korostuneempi on se poliittinen puoli. Toisaalta poliittisessa vastuussa oleminen edustajistolle, toisaalta ulospäin tapahtuva vaikuttaminen. Ensimmäisen kanssa sain olla onnellisesti naimisissa syntymäpäiväiltani: tiistaina oli uuden edarin ensimmäinen kokous koskaan sitten järjestäytymiskokouksen, jossa meidät valittiin. On hauska nähdä uusien toimijoiden mukanaan tuoma innokkuus silläkin puolella. Ja kyllä, tuli mulle aika hyvä mieli, kun päättivät laulaa "paljon onnea vaan" esityslistan muissa esille tulevissa asioissa. Ja samaan aikaan oon innoissani ja ylpeä meidän #edariekstrasta, lyhyistä edarin kokouksista tehtävistä videoista, jotka aloitettiin tällä viikolla. Kuten mut tuntevat ehkä tietää, päätöksenteon avoimuus on aika lähellä mun sydäntä. Siksi on siistiä nähdä kuinka edarin kokouksista yritetään viestiä vähän seksikkäämmin. Ja ylipäätänsä nähdä alkuviikon suunnittelupalaverin tuloksena syntyneen idean lopulta valmiina ja levityksessä.

Olen laittanut ehkä noin jokaisen edaria käsittelevän blogauksen oheen kuvan joko edaattoreista pöytien ääressä kokouksessa tai kuvan hallituksen nappitaulusta, jossa lukee mun nimen perässä, että olen edarissa. Ajattelin kuitenkin vaihtelun vuoksi kokeilla jotain muuta. Tässä siis kuva edarin oj:n nuijasta, olkaa hyvät.

Vaikka yleinen trendi toimistolla näyttää pikkuhiljaa kääntyvän toiminnan suunnittelusta ja perehtymisestä itse tekemiseen, menee suunnitteluunkin vielä jonkun aikaa. Kuluneella viikolla käynnisteltiin  Ryhmä 40 000:n (R40K) toimintaa. TYYn puolesta R40K:een osallistuu yleensä kunnallispoliittinen vastaava ja hallituksen puheenjohtaja. Tänä vuonna R40K:n puheenjohtajuus on TYYllä ja tuntuu, että se on oikeastaan ainoita konkreettisia toimintasuunnitelmaprokkiksia missä mä olen mukana. Seurantaa lukuunottamatta kaikki muu tapahtuu muualla. Eikä mulla näillä näkymin muuhun olisikaan aikaa, ulos- ja sisäänpäin edustamiseen, prosessien ajatteluun ja johtamiseen menee ihan tarpeeksi aikaa. Pitää vain luottaa siihen, että asiat tapahtuu ilman että mä olen niissä itse konkreettisesti mukana. Ja kyllä mä luotan :)