Yhdistymistä ja yhteentörmäyksiä

Teen nyt vähän yhdistelmäpostauksen kahdesta viime viikosta. Edariviikko ja muut TYYhyn liittyvät iltamenot ovat taas vaatinut oman veronsa, eikä mulla ole ollut halua käyttää vähäisiä vapaa-päiviä näiden asioiden pyörittelemiseen.

Tammikuun alkukiireiden jälkeen asiat näyttivät asettuvan ihan kivoihin uomiin: pari viikkoa oli aikaa hengittää ja ajatella, mutta nyt viime viikkoina on taas tullut lipsahdettua ehkä aavistuksen turhan kiireiselle puolelle. Sen lisäksi, että päivät ovat olleet vähän pitkiä ja palaverintäyteisiä, väileihin on ilmestynyt kivoja pikku yllätyksiä, jotka ovat vaatineen reagointia. Tämän takia valitettavan moni palaveri on tullut käytettyä sähköpostien lähettelyyn tai ympäriinsä soitteluun. Tai kuten monet yo-kunta-aktiivit sanoisivat "tulipalojen sammutteluun". Esimerkki tälläisestä yllättävästä käänteestä on ollut eri yliopistoihin annetut lakkovaroitukset, joiden pohjalta vaihdettiin rehtorin kanssa muutama sana, ja pohdittiin miten haitan opiskelijoille saisi minimoitua ja mahdollisista luentojen peruuntumisista tiedoitettua, jos vastaava tulee Turun yliopistoon.

Mutta jos mennään niihin viikkojen vähemmän yllättäviin asioihin. Viime viikolta ehkä hauskimpana vähän erilaisena nostona Fastlaskiainen.

Fastlaskiainen alkoi perinteisellä ylioppilas- ja opiskelijakuntien välisellä löydenvetokisalla. Me suomenkiliset eli TYY ja Turun ammattikoulun opiskelijakunta TUO, voiettiin köydenvedossa ruotsinkieliset eli Åbo Akademi Studentkår ja  Studentkåren Novium. Puheenjohtajana pääsin myös mäenlaskukilpailun raatiin linjaamaan kolmesta parhaasta mäenlaskuviritelmästä. Näistä yleisö valitsi parhaan huutoäänestyksellä. Ja juuri toi mäkiosuus on Fastlaskiaisen the juttu. Sinne siis pääasiassa osakunnat sekä harraste- ja ainejärjestöt rakentavat mitä kummallisimpia pulkkaviritelmiä.

Muita poikkeuksellisen hauskoja asioita viime viikolta? Käytiin tapaamassa yliopiston uutta, vasta toimintaansa aloittelevaa hallitusta. Niinkuin toimintasuunnitelmaan on kirjattu. Toimintasuunnitelman kirjaus (eli projekti "Yliopisto 2020-luvulle") syntyi viime syksynä SYLn syysseminaarin jälkeen Imatra-Turku -välisellä bussimatkalla, takapenkillä, mun tavaillessa oranssilta muistilapulta muutamia kopoasiantuntijan ylöskirjaamia ranskalaisia viivoja. Ja nyt joku ihan oikeasti tekee niitä asioita, mitä silloin pohdittiin. On siis omalla tasollaan huvittavaa nähdä miten tää paperinvalmisteluprosessi on johtanut nyt siihen, että ihan oikeasti yritetään kehittää tiiviimpiä suhteita yliopiston hallitukseen ja sitä kautta lisätät TYYn vaikuttavuutta.

Mutta jos lipsutaan viime viikosta tähän viikkoon. Viikon kantavia teema oli ehkä sisäisten sidosryhmien tapaamiset: meillä kävi toimistolla kolme edariryhmää tutustumassa toimintaan ja lisäksi tavattiin Turun kauppatieteiden ylioppilaiden eli TuKYn hallitusta. Kaikki viikosta on  ollut  aika silppua TYYn Taloustoimikunnan kokouksista Turun ylioppilaskyläsäätion tapaamiseen ja hallituksen virallisten kuvien ottamiseen. Siinä missä viime viikon kohokohtiin kuului Fastlaskiainen, niin tän viikon kohokohta olisi varmaan yhdistymisen vuosipäivä.

Tajusin vasta jälkikäteen, että mun ja TuKYn puheenjohtajan yhteispuhe ylioppilaskuntien yhdistymisen vuosipäivässä oli varmaan ensimmäinen ton tyyppinen puhe, jonka mä olen hallituksen pj:nä pitänyt. Ylioppilaskuntien yhdistymisen vuosipäivää vietetään siis koska silloinen Kauppis yhdistettiin yliopistoon ja tämän myötä Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta tuli osa TYYtä.





Jotenkin koko puheen valmisteluprosessi kirvoitti taas muistelemaan vanhoja. Pieni ikuisuus sitten, kun olin vasta aloittanut ainejärjestössäni mun ensimmäisen puheenjohtajapestin koskaan, mua pyydettiinn puhumaan yhden eläkkeelle jäävän opettajan läksiäiskahveille. Muistan kuinka se tilanne tuntui vähän vaikealta, koska kyseessä oleva henkilö ei ollut opettanut mua, eli tietty omakohtaisuus puuttui. Ja minä, mun kokemukset ja ajatukset ovat niitä asioita joiden ympärille yleensä lähden puheitani rakentamaan. Olen ihan superhuono kirjoittamaan puheita, jotka koostuvat juustoisista siteerauksiasta tai historiakatsauksista.

Ja sen takia yhdistymisen vuosipäivän puhekkin tuntui aluksi vähän vaikealta. Onneksi TuKYn suunnalta oltiin saatu hyvä idea, että puheen voisi pitää dialogina. Mikä oli nätti ajatus jo sen takia, että se on aika voimakas symbolinen viesti, että tässä me ollaan yhdessä. Yhteiskirjottaminen oli helppoa, koska meillä oli aika saman suuntaisia ajatuksia puheen sisällöstä. Me ei osata muistella vanhoja, eihän me silloin edes opiskeltu täällä, joten pohditaan sitten nykyhetkeä. Ja lopulta mäkin sen omakohtaisen linkin yhdistymiseen sain kaivettua esiin.

Olen joskus jollekulle, ehkä täällä blogissakin pohtinut, että siisteintä viime vuonna TYY-hommissa oli ei niinkään uuden oppiminen, vaan sen huomaaminen mitä kaikkea on jo oppinut. Ja edelleen on siistiä tehdä sellaisia asioita, jossa pääsee viikoittain tunnistamaan niitä asioita missä on jo aikasemmin opitun takia hyvä. Tänä vuonna lisämausteena on myös viime vuonna opittujen asioiden tunnistaminen ja hyödyntäminen arjessa. En mä voi muuta kuin olla iloinen ja kiitollinen siitä, että olen päässyt tätä tekemään.