Osa 7: Xi'an-Peking-Dandong

Xi'an-Peking. Parikymmentä ihmistä seisoo ringissä meidän ympärillä. Kaikki halukkaat eivät edes mahdu eturiviin, vaan joutuvat kurkkimaan muiden olkapäiden yli. Syy: paikallinen englantia puhuva yliopisto-opiskelija oli tullut juttelemaan ja osasi kääntää paikalla olleen henkilön toiveen vaihtaa "meidän rahaa" juaneiksi. Joitain 20 senttisiä ja yksi euron kolikko löytyy. Kaikille halukkaille ei riitä. 

Mun vieressä oleva mies näyttää pitkään tapahtuman jälkeen tyytyväiseltä saalistaan. Hymyilee, ihailee ja esittelee 20 senttistään mullekkin. Jossain kohtaa mies näyttää muistavan että sillä on jotain muutakin näytettävää. Se kaivaa reoustaa paperinivaskan missä on valvontakamerakuvia, sekä niiden vieressä englanniksi ja kiinaksi tekstiä. "Alarm and door Brooken" lukee yhdessä. "Doorhandle missing" toisessa. 

Vaikka paikoin vmeidän tahattomasti puoleemme vetämässä huomio ärsyttää, nyt ei haittaa. Musta on hauska kun ihmiset ympärillä tulee iloiseksi josatin - se tarttuu. Olisi kiva puhua kiinaa, edes vähäsen. Tällä hetkellä kommunikaatio on pääasiassa molemmin puolin erinäisten asioiden näyttämistä. Mä voin näyttää junalippua tai passia kertoakseni mistä olen ja minne menossa. Vastapuoli voi näyttää koiransa kuvaa kertoakseen, että hänellä on koira. Kyllä, näin on käynyt ja kyllä paikallisia näkee välillä ulkoiluttamassa koiria, vaikka elinkin harhaluulossa ettei Kiinassa pahemmin lemmikkejä harrasteta.

Toinen kiva tapa on ruuan tarjoaminen. Esimerkiksi nyt junassa mua vastapäätä istuu arviolta mun ikäinen tyttö. Se osaa sanoa englanniksi anteeksi ja mä osaan sanoa kiinaksi kiitos. Juuri enempää ei sitten ollakkaan puhuttu, mutta silti se hymyillen ojensi mulle jonkun hedelmän (marjan?). Se oli suunnilleen mansikan kokoinen ja värinen, kuitenkin kovakuorinen. Kuorimisen jälkeen sisältä paljastui hillosipulin koostumusta ja väriä muistuttava möykky. Myökyn sisällä oli kivi, ja hedelmä jätti hieman kuivan olon suuhun. Me yritetään tarjota "vastalahjoiksi" milloin mitäkin kekseistä jenkki-purukumiin, mutta toistaiseksi kukaan ei ole huolinut vastalahjaa.

Suuntana on siis jälleen Peking, ja matkustuskeinona juna. Makuupaikat ollaan myyty loppuun, jotenkin matkataan nk "hard seat" luokassa, joka nimensa mukaisesti on noh, penkki. Kiinalaiselle junalle ilmeisen tyypilliseen tapaan puheensorina jatkuu suhteellisen kovana yli puolenyön ja myyntikärryhenkilön jatkuva huutelu alkaa heti kuudelta. Valoja ei vaunussa sammuteta kertaakaan yön aikana, joten nukkuminen on mitä on.

Peking. Viimeksi muuri jäi välistä, joten käydään katsastamassa se. Juna on perillä aamulla, ja jatketaan käytännössä heti muurille. Meillä on vain tää päivä aikaa suoritaa, ja huomenna jatketaan eteenpäin. Badalingiin, mikä on yksi yleisimmistä vierailupaikoista, menee noin tunti Pekingistä junalla. Matkan varrelle on ripottautunut useampi henkilö joka kiven kovaan yrittää väittää ettei se juna kulje tänään, mutta ei hätää, me heitetään teidät sinne 200 juania vastaan (vajaa 30 euroa, mutta paikallisittain suhteellisen paljon, ko. hinnalla saa  helposti 4-8 ravintola-annosta, vähän riippuen ravintolasta)

Ollaan luettu etukäteen, että vastaavaa harrastetaan, mutta siihen ei kannata sortua. Vaikka monella tasolla tietää, että meitä yritetään huijata, hassua on että haluaisi silti uskoa. Eihän ihmiset valehtele, eihän? Järki sanoo ettei kannata, sydän jotain muuta. Kuunnellaan järkeä, jatketaan asemalle ja siitä 6 juanin junaan. 

Muuri on hieno, joskin sen suorittaminen tekee huonosti nukutun yön jälkeen paahtavassa auringonpaisteessa vähän pahaa. Kipuamis on nimittäin aika paljon, ja painoin rappuset on yllättävän liukkauta. Liukastun kerran. Silti, kaikin puolin vaikutta, ja se jatkuu kiemurrellen silmän kantamattomiin. Me jaksetaan kävellä siitä vain noin viiden kilometrin matka.

Paluujuna on täynnä. Pari tyttöä tiivistää ja pyytää mua istumaan viereensä. Toinen puhuu ihan hyvää englantia. Opiskelee yliopistossa kolmatta eli viimeistä vuotta. Osaa kertoa pääaineensa vain kiinaksi, joten en ole varma mitä. Kerron opiskelevani neljättä vuotta. Eikö mun pitäisi olla jo valmistunut? Ei, meillä suomessa yleensä opiskellaan viisi vuotta, ensin kolme vuotta alempaa korkeakoulututkintoa eli kandia. sitten kaksi lisää ylempään korkeakoulutukintoon. Suomessa valtaosa suorittaa suoraan ylemmään. En ole ihan varma ymmärtääkö se mun selityksen. Kysyy kuitenkin voiko lisätä mut WeChatissä (paikallinen WhatsAppin korvike). Esittelen mun puhelimen appeja: meillä suomessa käytetään kommunikaatioon pääasiassa WhatsAppia ja Facebookkia, joka on täällä blogattu. Päädyn kuitenkin antaman sähköpostiosoitteeni.

Peking-Dandong. Yksi yö Pekingissä, ja matka jatkuu Dandongiin. Asemalla on edessä useampi tunti odottelua. Ei vieläkään osata optimoida sinne menoa, vaan varataan aina liikaa aikaa lippujentarkastusjonotuksiin, metallinpaljastuksiin ja muihin. Asemalta saa kuitenkin kahvia, mikä on paikallisittain harvinaista. Kahvilasta meidän bongasi paikallinen stuertti, jonka kanssa juteltiin hetki. Se harmitteli facebookin ja instagramin blokkausta kiinassa ja esitteli kuinka kiertää rajoitusta VPN:llä. Naureskeltiin tekevämme samaa. Yhteiskuva pitäisi taas saada, meillä ei ole mitään sitä vastaan. Koska vastapuoli puhu englantia, voidaan kysyä mitä kiinalaiset meinaa näillä yhteiskuvilla tehdä, kun niitä halutaan ottaa niin paljon. Kuulemma varmaan pääasiassa näyttää perheelleen, koska se ollaan vähän erikoisia, niin meidän tapaamisesta on kiva kertoa. 

Pyydän kuvan itselleni, ja selväksi tulee myös käyttötarkoitus: tää blogi. Saan luvan. Laitan sen tähän alle, koska haluan sanoa nyt useammassa selfiessä poseeranneena jotain kiinan selfieistä. Kautta linjan, kaikissa on ollut tosi vahvat muokkaukset automaattisesti. Siinä missä meillä ehkä meikataan hyviä kuvia varten, täällä hyvännäköisyys manipuloidaan kuvaan. Mun otsa on täynnä finnejä, nyt vielä poikkeuksellisen paljon. Syytän jatkuvaa hikoilua. Se ei todellaaan näytä tolta ilman järkyttävää määrää meikkiä. Meikkiä taas jatkuvan hikoilun takia en koe järkeväksi täällä käyttää.

Yleensä muokkaus vaalentaa ihoa, välillä kaventaa kasvoja tai tekee silmistä oikeasti luonnottoman suuret. Kertoo omaa tarinaansa paikallisista kauneusihanteista. Mä olen saanut kehuja vaaleasta ihosta, ihan normaalilla kauppareissulla. Samoin on ilmeisesti tärkeää että, silmissä on "tuplaluomet", näin: https://www.seoultouchup.com/images/2012/03/48-double-eyelid-surgery-before-after.jpg. Kummallista, en mä ole ennen edes tajunnut että tuplaluomet voisi olla joku juttu.  

Junassa meillä on makuupaikat, pitkästä aikaa! Vaakatasossa vaan nukkuu niin paljon paremmin. Sängyt olisi taas kakkoskerroksesta, mutta vaihdetaan paikkoja vanhemman pariskunnan kanssa, joten nukutaan kolmannessa eli ihan ylimmissä kerroksessa.

Viimeksi en muistanut kuvata Kiinan "hardsleeper" -luokkaa. Se siis vastaa isoilta osin Siperianjunaa. Käytävä, jonka varrella puoliavoimesti sänkyjä, ilman erillisiä hyttejä. Sängyt on kuuden sängyn komplekseissa, ja kompleksien välillä ohut väliseinä.