Puhe TYYn vuosijuhlien vapaassa sanassa

Rakkaat ystävät

Olen nukkunut viime viikkoina huonosti. Herännyt keskellä yötä jännitykseen: pyörittelemään päässä lauseita tai sanoja, jolla haluaisin tämän puheen aloittaa. Aamuyön pohdinnoissani toistuvia teemoja ovat olleet onnellisuus ja yhteisöllisyys. Se, miten jokaisen erityisen vahvan pitäisi olla erityisen kiltti.

Eksyin järjestöhommiin alun perin koska ärsytti. Ärsytti, että valtaa pitävät eivät aina tuntuneet tekevän tarpeeksi kilttejä päätöksiä. Ärsytti, että opiskelijan ja opiskelun tuottaman arvo mitataan pääasiassa rahassa. Ei henkisenä kasvuna, ei tiedon lisääntymisenä.

Minulle järjestökenttä on ollut kuin juoksuhiekkaa. Mitä enemmän siinä on pyristellyt, sitä syvemmälle olen uponnut. Parasta TYYssä, niin hallituksessa kuin edustajistossa, ja TYYn järjestöissä toimimisessa olette olleet te, rakkaat ystävät. Te ja tunne merkityksellisyydestä. Että teen jotain, mikä hyödyttää monia. Ja etten tee sitä yksin, vaan satojen samanhenkisten ympäröimänä – niin opiskelijoiden, yliopiston henkilökunnan kuin poliittisten päättäjienkin. Yhdessä ja yhteisten päämääriän eteen.

Rakkaat ystävät,

Materialistisessa maailmassa moni tuntuu keskittyvän siihen mitä haluavat omistaa. Onni nähdään omistamisen kautta: tavoitteena on usein iso asunto hyvältä paikalta, uutuutta kimmeltävä auto tai vaikka uusi vuosijuhlamekko. Ajatusta onnen löytämisestä materian kautta tuupataan meille joka tuutista, esimerkiksi mainostoimistojen toimesta. Maapallon kannalta olisi kuitenkin parempi, jos haaveilisimme enemmän asioista, joita tahdomme tehdä, kuin asioista, jotka tahdomme omistaa.

Rakkaat ystävät,

Joitain vuosia sitten nieleskelin jännityksen sekaista itkua Publicumin pihalla. Syksyn aikana oli herännyt haave toimia oman ainejärjestöni puheenjohtajana. Olin päättänyt kertoa toiveestani ensimmäistä kertaa kenellekään. Mielessä oli miljoona syytä miksi en pysty siihen ja epävarmuutta siitä, pitäisikö kukaan minua puheenjohtajaksi sopivana.

Meille psykologian opiskelijoille on opetettu, että jännitys johtuu usein siitä, että kyseessä on henkilölle tärkeä asia. Ei siitä, etteikö hän pystyisi siihen.  Vuosi ainejärjestön puheenjohtajana, ja sitä seurannut vuosi edustajistoryhmäni ryhmäpuheenjohtajana kuluivat kuin siivillä. Alun hapuilun jälkeen löysin tapani johtaa: Jämäkän pehmeästi. Tärkeää on kuuntelu, tukeminen ja turvallisen ilmapiirin luominen. Ilmapiirin, jossa jokainen pääsee loistamaan omalla vastuualueellaan, mutta työskentelee yhteisen päämäärän eteen. Tärkeää ei ole pelkästään hallituksen, vaan koko jäsenistön osallistaminen.

Rakkaat ystävät,

Kerrottuani aikeistani ystävälleni, minun oli taas helpompi hengittää. Toivottavasti sama helpotus - ja rauhalliset yöunet - seuraavat tätäkin purkausta. Tiedän mitä haluan seuraavaksi. Se ei ole materiaa. Haluan oppia teiltä lisää ja haluan auttaa teitä oppimaan. Haluan tukea jokaista, joka työskentelee TYYn toimistolla, rakentaessaan kaikille parasta ylioppilaskuntaa. Haluan olla TYYn hallituksen puheenjohtaja vuonna 2018.