Vaalit tulee, oletko valmis - Osa 4. Yhteiskunta

Viimeinen ainakin toistaiseksi suunnitteilla oleva blogipostaus on tässä. Äänestys on käynnissä ja äänestysaikaa on keskiviikkoon 8.11. klo 16 asti. Viimeinen vaaliteemojani käsittelevä postaus liittyy oikeutetusti yhteiskuntaan. Opiskelijat eivät elä tyhjiössä, vaan yhteiskunnassa siinä missä kuka tahansa muukin, joten yliloppilaskunnankaan ei pitäisi. Aikaisemmat postaukset liittyen muhun, mun ideaali ylioppilaskuntaan ja siihen miten mä lähtisin yliopistoa kehittämään on löydettävissä tästä, tästä ja tästä.

Unelmien yhteiskunta? Koulutus on itseisarvo, ja siksi yhteiskunnan on oltava valmis panostamaan siihen ja opiskelijoihin rahallisesti. Henkilökohtaisesti uskon koulutuksen olevan väline monien keskeisten ongelmien ratakisuun aina tasa-arvokysymyksistä psyykkiseen hyvinvointiin. Myös tiedolla itsellään on arvoa, ja pelkän innovaatiopöhinän sijasta tulisi keskittyä perustutkimukseen - siihen ne innovaatiotkin pohjimmiltaan perustuvat.

Opiskelijaliikkeellä laajemmin on mahdollisuus olla kehittämässä yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan. Rakentaa meille sopivaa tulevaisuutta. Siksi sen on oltava aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Huomaan, että haluaisin tehdä tästä kirjoituksesta maailmaa syleilevämmän, enemmän saman tasoisen kuin edelliset. Kertoa miten mun unelmien yhteiskunnassa taustalla tai värillä ei ole väliä. Mutta valitettavasti yhteiskuntaan liittyvät asiat tiivistyvät opiskelijapolitiikassa usein kahteen asiaan, joita mäkään en valitettavasti uskalla jättää huomiotta kampanjassani. Ne ovat automaatiojäsenyys ja se, mihin asioihin ylioppilaskunnat saa ottaa kantaa.

Kantaaottavuus. Jatkuvaa keskustelua käydään siitä tulisiko ylioppilaskunta ottaa kantaa muihinkin kuin suoraan opiskelijoihin liittyviin asioihin. Opiskelijapolitiikassa suuri yksimielisyys tuntuu olevan siinä, että esimerkiksi opintotuen kaltaisiin asioihin liittyvät kannanotot ovat tervetulleita. Koska opiskelijat eivät elä tyhjiössä, vaan ympäröivässä yhteiskunnassa, on mielestäni perusteltua ottaa kantaa hieman laajemmin. Esimerkiksi kampusalueen pyörätiet eivät suoraan liity opiskelijoiden edunvalvontaan, mutta koskettavat läheisesti monen opiskelijan arkea. Tarve nousi esiin Ryhmä 40 000 opiskelijoille teettämässä kunnallispoliittisessa kyselyssä. Niin ikään koska ylioppilaskuntaan kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä JA koska edustajisto on määritellyt TYYn keskeisiksi arvoiksi yhdenvertaisuuden, voi kantaa ottaa myös esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain kaltaisiin asioihin. Tärkeää kantaa otettaessa onkin miten kanta muodostetaan. Jäsenistökyselyt ja edustajiston linjaukset ovat tässä hyvä lähtökohta, jotta mahdollisimmat monet opiskelijat kokisivat mielipiteet omikseen.

Välillä osa vastakkaisen mielipiteen omaavista henkilöistä tuntuu demonisoivan mielipiteitä, jossa kantaa saa ottaa muihinkin kuin suoraan opiskelijoihin liittyviin asioihin. Haluaisin erikseen alleviivata, että tuskin kukaan edustajistossa kannattaa sitä, että jatkossa ylioppilaskunta käyttää rajallisia resurssejaan kommentoidakseen kaikkea Irakin sodasta  Lontoon kaavoitukseen. Lista ylioppilaskunnan viimeaikaisimmista kannanotoista löytyy täältä: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/asiakirjat/kommentit-ja-lausunnot. Linja on ollut mielestäni hyvä.

Automaatiojäsenyys. Yliopisto-opiskelijat muodostavat ylioppilaskunnan siinä missä esimerkiksi peruskoulussa oppilaat muodostavat oppilaskunnan (muuten: kuinka monen olette kuulleet vastustavan oppilaskuntia?). Kyseessä ei siis ole perinteinen järjestö, tai oikeastaan järjestö ollenkaan (kapulakielellä: julkisoikeudellinen yhteisö ja niille on Yliopistolaissa määritelty omat lakisääteiset tehtävänsä (mm. opiskelijoiden etujen ajaminen, opiskelijaedustajien nimeäminen yliopiston toimielimiin ja tarvittaessa osallistuminen opiskelijoiden perusterveydenhuoltoon).

Ruotsissa vastaavasta automaatiojäsenyydestä on luovuttu, mikä on johtanut  ylioppilaskuntien jäsenmäärän romahtamiseen. Huveet resurssit iskevät myös edunvalvontapuoleen, kun vähentynyttä rahaa on kohdennettava enemmän myös jäsenrekrytointiin, jotta niitä jäseniä saataisiin edes se vähä. Ylioppilaskunnan edunvalvonnasta hyötyisivät kaikki opiskelijat, riippumatta siitä olisivatko he jäseniä vai ei. Jos vain osa maksaisi edunvalvonnasta (= olisi jäseniä) luonnollisesti siihen käytettävät reseurssit olisivat huomattavasti pienemmät. 

Automaatiojäsenyyskeskuteluun liittyy paljon kummallisia totena pidettyjä argumenttejä, muutamia mainitakseni perustuslain vastaisuus ja mahdollisuus korottaa jäsenmaksua loputtomasti pienen kerhon pikkupolitikoinnin edistämiseksi. Päätän toteamalla, että viimeksi perustuslakivaliokunnan käsiteltyä asiaa, se totesi ettei automaatiojäsenyys riko perustuslakia, vaan sille on riittävät perusteet mm. yliopiston hallintoon, etuuksiin ja opiskelijoiden terveydenhuoltoon liittyvien tehtävien hoidon takia.  Jäsenmaksua ei voida korottaa loputtomasti: sen suuruudesta päättää edari, opiskelijat jotka joutuvat myös itse maksamaan jäsenmaksun. Pikkupolitikoinnista jäsenten rahoilla saa jokainen lukija tehdä omat päätelmänsä esimerkiksi tän blogin perusteella. Omasta mielestäni mulle maksetaan pääasiassa sekä yliopiston että ylioppilaskunnan hallinnollisiin asioihin osallistumisesta.

Jos joku erityinen poliitinen kysymys, ja mun kanta siihen jäi mietityttämään,  saa aina kysyä kantoja myös asiaspesifisti.