Opiskelijapolitiikka, populismi ja #SYLXIT

Taktisen muutaman viikon hiljaiselon jälkeen ajattelin jälleen aktivoitua.  Eli edelleen porskutan hengissä eteenpäin. Syyskuu on ollut aika hullunkiireistä aikaa, ja vähän joka viikko tuntuu menevän liesussa, vaikka asioita pitäisi saada ihan toimistollakin tehtyä. Esimerkiksi tähän viikkoon pelkästään mahtuu neljä seminaaripäivää: ma-ti Imatralla SYL:n syysseminaarissa, torstai FITech semmassa ja perjantai Yhteiskuntatieteellisen teidekunnan vujusemmassa ja iltajuhlassa.

Keskeisimpiä SYL:n seminaarin teemoja oli tulevan liittokokouksen materiaalien, pääasiassa toimintasuunnitelman, työstäminen.  Ja parahiksi nostivat lähestyvät edustajistovaalitkin jo päätään, kun Perussuomalaiset nuoret julkaisivat vaateensa SYLXIT-jäsenäänestyksistä (kyllä, se on juuri sitä miltä kuulostaa, eli jäsenäänestys SYL:stä eroamiseksi). Mun tekisi melkein mieli käyttää koko tää postaus PS-nuorten edarivaaliohjelman ruotimiseen, mutta ehkä en sitä vielä tässä tee.  Syy SYL:stä eroamiseen pitäisi olla mm. sen EU-myönteisyydessä. Ja tottapa tosiaa, tämä EU-myönteisyyden perikuva oli repinyt itsellensä jopa EU-tosuprokkiksen, jota mulla oli ilo olla työstämässä yhdessä työryhmässä tiistaina. Siis ihan kamalaa, että valtakunnantason opiskelijaedunvalvontaorganisaatio haluaa vaikuttaa siellä, missä esimerkiksi meitä kaikkia koskevat koulutuspoliittiset päätökset tehdään (kts. esimerkiksi Bolognan prosessi, https://fi.wikipedia.org/wiki/Bolognan_prosessi). Eikö näin suoraan jokaisen korkeakouluopiskelijoiden opintoihin vaikuttaviin asioihin vaikuttaminen, eli se kuuluisa edunvalvonta, ole juurikin sitä SYL:n päätehtävää?

Viikon kohokohta oli torstain FITech-seminaari. FITechilä siis viitataan Turkuun perustettavaan tekniikan yhteistyöyliopistoon, josta muun muassa keväällä viestittelin Opetus- ja kulttuuriministeriön päässä asiaa valmistelleen työryhmän kanssa. Koska yhteistyöyliopisto mitä ilmeisimmin on tapahtumassa, niin TYY tavallaan kutsui itse itsensä sitä varten järjestettyyn seminaariin. Haluaisin uskoa, että aktiivinen opiskelijavaikuttamien siihen suuntaan on toiminut. Tai ainakin seminaarissa käytettiin useita puheenvuoroja (muidenkin kuin opiskelijoiden) toimesta, sen korostamiseen kuinka tärkeää on ottaa opiskelijat mukaan valmisteluun. Ja pääsimpä mäkin loppupaneeliin huutelemaan opiskelijoiden peloista, kuten siitä ettei kukaan pohdi kokonaisuutta vaan opetus suunnitellaan vahingossa pirstaleiseksi, jos jokainen yliopisto hoitaa vain yksittäisiä kursseja. Tai, että opiskelijoita "pakkosiirretään" omilta korkeakoulupaikkakunniltaan Turkuun tekemään nönnönnöö-kursseja koska FITech.

Rakkaan kotitiedekuntani (yhteiskuntatieteellinen) juhlaseminaaria olin niin ikään etukäteen pelännyt hieman kuivaksi, mutta loppujen lopuksi tapahtumaan oli ihan kiva päättää viikko.  Vaikka toki paikoin sisältö oli sitä mitä tiedekunnan 50-vuotisjuhlan seminaarilta nyt voi olettaa, rytmitti päivää mukavasti kevyet yllätykset, kuten kaunis kuvaelma "kun Kekkonen kirosi tiedekunnan", jossa rakas entinen dekaanimme esitti Kekkosta. Ja onhan se oma tiedekunta nyt muutenkin vähän rakas, ja oli ihan kiva saada syy kiitellä heitä esimerkiksi TYYn tervehdyspuheenvuorossa älyttömän mahtavasta opiskelijoiden mielipiteiden kuuntelemisesta.