Vaalit tulee, oletko valmis - Osa 1: Minä, Inari

 TYYn edustajistovaalit käydään tänä syksynä, tarkemmin ensi viikolla (Äänestys on auki 1.-8.11.). Vaalikone löytyy täältä. Edustajisto käyttää TYYssä korkeinta päätäntävaltaa, ja olisikin erityisen tärkeää, että jokainen äänestää. Oli TYY sitten teidän mielestä ihan kiva, ihan tyhmä tai ihan epäkiinnostava. Syynä on se, että se mitä TYY tekee vaikuttaa oikeasti kaikkien arkeen. Konkreettisimmillaan kyse voi olla esimerkiksi järjestöille vuokrattavista halvoista biletiloista (viime kaudella Edari päätti Q-talon vuokraamisesta). Vähemmän näkyvämmin se vaikuttaa edunvalvonnan kautta. Juurikin Edarin takia mä olen tänä vuonna käyttänyt aikani joustavasta opiskelusta, opiskelijavalinnasta ja muusta vääntämiseen yliopiston (ja vähän opetus- ja kulttuuriministeriön) kanssa. Jos ärsyttää asiat mitä ylioppilaskunta ajaa (esim. maksuton koulutus, opintotuen korotukset ja sitominen indeksiin, pääsykokeiden säilyttäminen) niin edustajistovaalit on juurikin oikea reitti vaikuttaa myös siihen minkä puolesta ja miten kantaa otetaan.

Vaalityö on ollut mulle aina aavistuksen epämielyttävää, koska itseni mainostaminen tuntuu vähän kummalliselta. Ymmärrän kuitenkin äänestäjien kannalta, että niin on tehtävä. Tästä syystä päätin aloittaa blogin puolella kauniin edarivaalisarjan. Tää postaus on niistä ensimmäinen, ja sen fokuksena olen minä. Jatkossa tulen kirjoittamaan laajemmin esimerkiksi siitä mihin suuntaan ylioppilaskuntaa pitäisi kehittää.

Päätöksenteon avoimuus. Avoimuus on mulle tärkeimpiä asioita. Että kaikki mua äänestäjillä on halutessaan mahdollisuus kuulla mitä mä olen tehnyt, mitä mieltä mä olen asioista ja miksi. Tämä on pääsyy myös siihen miksi mä joka viikko käytän vapaa-aikaa tän blogin naputteluun. Tärkeää ei ole pelkästään se, että päätösluettelot on julkisia, vaan mun mielestä tiedon pitää olla pureskeltu kiinnostavaan muotoon. Toivottavasti tää blogi on ainakin osin onnistunut siinäkin. Jos mä olen ensi kaudella edustajistossa, blogi jatkanee elämistään, vaikka fokus siirtyisikin sillon TYYn hallituksen arjesta edarikeskeisempään suuntaan.

Osallistaminen. Musta on tärkeää tavata ihmisiä ja kuunnella heidän mielipiteitään. Tänä vuonna olen omasta mielestäni onnistunut tässä erityisen hyvin. Olen tavannut tiedekuntien hallopedkoordinaattoreita kahden kesken, osaa useammankin kerran. Lisäksi uusinta uutta täysin musta lähtöistä on ollut se, että TYYn kopot on kiertäneet "kentällä" eri tiedekunnissa tapaamassa järjestökopoja pienissä porukoissa. Tämä siis ekstrana esim koponeuvostojen lisäksi. Mun mielestä hyviä päätöksiä voi tehdä, vain silloin kun tietää miten muut kokevat asiat. Jos mä pääsen edariin, niin mun mielestä on erityisen tärkeää jatkaa tän tyyppisiä keskusteluja: jutella Raumalaisille ja Porilaisille mitä mieltä he ovat filiaaleja koskevista asioista, TYYn toimistolaisten kanssa mitä mieltä he ovat toimistoa koskevista asioista ja tietysti olla korvat höröllä esimerkiksi oman ainejärjestön kahvihuoneella, jotta tietää mikä siellä "riviopiskelijaa" puhututtaa.

Sitoutumattomuus. Olen ehdolla sitoutumattomien yhteiskuntatieteilijöiden (Soihdunkantajat) listalla (vrt. valtakunnan politiikassa puolue). Usein kuulee kritiikkiä, että sitoutumatonta äänestämällä "ei tiedä mitä saa". Mielestäni argumentti ei ole täysin perusteltu: Soihdunkantajilla on selkeät omat vaaliteemat, jota ajamme. Soihtareille tulevat äänet tulevat vain soihtareille, eli emme ole renkaassa (vrt. valtakunnan politiikassa vaaliliitto) muiden sitoutumattomien kanssa. Osa sittareista ja osa on lyönyt hynttyyt yhteen vastaavan tyyppisten ryhmien kanssa.

Myös sittariehdokkaat ovat listojensa vaaliteemojen takana, aivan kuten poliittisetkin. Mielipide-eroja yksittäisissä asiakysymyksissä löytyy aina ryhmien sisältä, niin sitoutumattomissa kuin poliittisissakin.  Isot linjat on kuitenkin kummassakin helposti nähtävissä: mä en ole viime vaalikaudella kertaakaan yllättynyt siitä miten ryhmät ovat äänestäneet.

Vaikka mulla on puoluekirja, olen halunnut olla edarissa sitoutumattomien listalla.  Musta on erityisen tärkeää, että myös niillä, joita poliittinen sitoutuminen jännittää, on mahdollisuus osallistua ylioppilaskunnan päätöksentekoon matalalla kynnyksellä. Kun mä lähdin mukaan mulla ei ollut puoluekirjaa ja mua jännitti julkisesti sitoutua johonkin poliittiseen ryhmittymään. Halusin keskustella asioista asioina, ilman etukäteisolettamuksena että "tätä mieltä pitää olla, koska yleensä tiettyä poliittista kantaa edustavat ovat sitä mieltä".

Ja lopuksi takaisin vielä siihen vaalikoneeseen. Jos just mun vaalikonevastaukset kiinnostaa, vaatii niiden näkeminen vähän kikkailua, koska suoraa linkkiä mun vastauksiin en onnistunut saamaan ulos, mutta niihin pääsee käsiksi seuraavasti: 

1) Täytä vaalikone: https://www.tyy.fi/fi/ylioppilaskunta/edustajisto/edustajistovaalit-2017/edustajistovaalien-2017-vaalikone
2) Jos mua ei näy kärkikahinoissa klikkaa kenttää "Hae ehdokasta esim. tiedekunnan mukaan" ja kirjoita siihen mun nimi.
3) Klikkaa mua (heh) ja paina "vertaa vastauksia"

Jos nää asiat kuulostaa yhtään järkeviltä, mut pääsee äänestämään 1.11. alkaen numerolla 320!